Author name: Matti Kivinen

Meidän seurakuntamme tulevaisuutta ohjaavan näyn yhtenä teemana on ”Yhdessä mukana”. Haluamme olla seurakunta, jossa meillä kaikilla on mahdollisuus löytää oma paikkamme yhteisön jäsenenä. Ja toisaalta, jossa voimme tehdä jotain konkreettista niillä taidoilla ja kyvyillä, joita meiltä jokaiselta löytyy.

Oma matkani seurakunnan yhteyteen alkoi muuttaessani opiskelemaan Turkuun 1998. Mukaan pääseminen oli aluksi hieman haastavaa. Monesti istuin itsekseni tilaisuuksissa parven alla tai permannon takariveissä ja kontaktien saaminen muihin tuntui vaikealta. Jossain kohtaa onneksi pari seurakunnan nuorta tuli jutuille ja pyysivät minut mukaan heidän vastaperustettuun soluun. Sillä kolmen hengen porukalla kokoonnuimme useita kertoja.

Ensimmäisiä palveluhommia meidän seurakunnassa minulla taisi olla ”Taivaan portit & helvetin liekit” näytelmän rooli paholaisen apurina, aika pohjalta on aloitettu. Ehkä itselle merkittävin askel mukaan seurakunnan kuvioihin oli 2000 -luvun alussa, kun silloinen nuorisopastori pyysi mukaan nuorisotiimiin ja sitä kautta mukaan perustettavaan uuteen varkkityöhön, joka sai nimekseen Yx-illat. Siitä muodostui itselle tärkeä jakso, jossa saimme yhdessä vaimoni kanssa olla vuosia mukana. Saimme sen Yx-ilta työn kautta paljon hyviä ystäviä. Meillä oli hieno porukka sitoutuneita ja eri tavoin lahjakkaita seurakuntamme nuoria yhdessä tekemässä ja palvelemassa.

Vuosien kuluessa olen saanut olla monessa mukana. Koen, että kohdallani ihan avainroolissa ovat olleet nämä muutamat alkuvuosien henkilöt, jotka ovat tulleet juttelemaan ja pyytäneet mukaan. Minulla on vähän fiilis, että ellei nämä kaksi nuorta olisi tulleet pyytämään minua mukaan soluun, olisin ehkä löytänyt paikkani muualta. Olin tuolloin käynyt ”haistelemassa” myös muiden alueen seurakuntien tunnelmaa. Samoin, ellei silloinen nuorisopastori olisi napannut minua kiinni ja sitouttanut mukaan palvelemaan, polkuni seurakunnassa olisi saattanut olla hyvinkin erilainen.

Itse olen saanut olla ”yhdessä mukana”, ehkä vähän useammassakin ja monien kanssa. Toivon, että osaamme edelleen löytää keskuudestamme niitä ihmisiä, jotka sitä omaa paikkaansa vielä etsivät. Uskallamme rohkeasti mennä kohtaamaan ihmisiä ja autamme heitä pääsemään mukaan porukkaamme. Annamme mahdollisuuksia tehdä, palvella ja kasvaa yhdessä meidän kaikkien kanssa.

Matti Kivinen

”Tänne saakka on tultu hänen voimassaan, huomispäivästä vielä en tiedä.

Kyllä Jumala huolen pitää hulluistaan, vieköön Hän minne tahtoo vain viedä.”

Exit, Jumalan hullut

Niin kuin varmasti jokainen meistä allekirjoittaa, elämässä kaikki ei aina ole pumpulia, hattaraa ja vaahtokarkkeja. Onneksi toki välillä myös niitäkin. Aurinko ei kuitenkaan aina paista pilvettömältä taivaalta, eikä lämmin tuulenvire hyväile kasvoja. Välillä suussa maistuvat myös happamat ja kitkerät maut. Elämän eri sävyt saattavat iskeä vasten kasvoja varsin kovalla voimalla.

Monesti elämän tilanteet haastavat meidän luottamusta siihen, että meistä pidetään huolta. Että kaikki on kaikesta huolimatta ”korkeemman käres”. Meidän elämän lahjapakettiin taitavat kuulua myös ne vaikeat tilanteet töissä, haasteet vapaa-ajalla ja parisuhteessa, läheisten sairastumiset tai muut elämän valinnat, vaikeat taloudelliset tilanteet jne. Omakin elämä on tarjonnut sävyjä ja makuja laidasta laitaan.

Olen huomannut, että oma rukouselämä onkin typistynyt varsin simppeliksi rukoukseksi ja välillä vain huokaukseksi siitä, että meistä pidettäisiin huolta. Usein esitän pyynnön Taivaan Isälle, että Hän olisi mukana meidän perheen elämän erilaisissa käänteissä. Pyynnöiksi varjella minua, vaimoani ja lapsiani sekä muita läheisiäni. Ja monesti olen myös saanut kiittää siitä, että Hän on meistä pitänyt huolen.

Ehkä konkreettinen hyvin arkinen esimerkki tapahtui kuukausi sitten Ulla -myrskyn aikaan. Meidän mökillä oli tehty usean hehtaarin avohakkuu juuri meidän mökkitontin taakse. Tuleva myrsky hieman huoletti, koska myrsky puhaltaisi suoraan aukon yli ja epäilin meidän vanhojen kuusten kaatuvan lähes varmasti nyt kun suojaava metsä oli hakattu pois. Ja niinhän ne kaatuivat. Mutta se miten, saa edelleen hymyn ja kiitollisuuden pintaan.

Yksi yli satavuotias kuusi oli kaatunut vesikourua hipoen mökin suuntaisesti, toinen samanlainen saman suuntaisesti ulkohuussia ja lankkusiltaa hipoen. Kolmannen olisi pitänyt kaatua suoraan puukatoksen ja saunan päälle, mikäli olisi noudattanut kahden muun puun kaatumissuuntaa. Mutta se olikin kaatunut 90 astetta eri suuntaan ja näin ollen senkin osalta vauriot vältettiin. Lähetin tilateesta kuvan äidilleni. Hän laittoi viestiä takaisin, että olivat isän kanssa rukoilleet, ettei tulisi vaurioita.  Ei tullut vaurioita, sen sijaan muutaman hikipisaran joutui vuodattamaan jälkiä siivotessa.

Arkinen esimerkki, joka kuitenkin vahvisti uskoa siihen, että kyllä meistä huolta pidetään. Siitäkin huolimatta, että välillä ehkä pieniä epäuskon murusia eri elämänvaiheissa mielessä on käynytkin. Uskon, että Jeesus tiesi, että meillä ihmisillä on haasteita luottamuksen kanssa. Välillä on vaikea luottaa siihen, että oma elämä on Taivaan Isän huolenpidon alla. Siksi Jeesus hienosti muistuttaa meitä, että jos kerran Taivaan Isä pitää linnuista huolen, niin kyllä silloin varsinkin meistä ihmisistä huolehditaan, Matteus 6:25-34.

”Ja sä käännyt Luojasi puoleen, sillä Hän pitää sinusta huolen”

Terapia, Hän pitää sinusta huolen