Author name: Jorge Vega

 

Seurakuntana elämme parhaillaan hetkeä, jossa katsomme yhdessä eteenpäin. Meille on avautumassa uusi työvaihe ja yhteinen näky tuleville vuosille. Sen tueksi on käytetty kuvaa puusta ja kasvusta – ei vain yksittäisenä symbolina, vaan kertomuksena siitä, miten elämä syntyy, kasvaa ja kantaa hedelmää ajan myötä.

Tässä hetkessä sana yhteys nousee esiin luonnollisesti. Ei iskulauseena eikä ohjelmana, vaan kysymyksenä: millaisessa tilassa seurakunnan elämä voi todella kasvaa?

“Yhteys ei ole vain tavoite.
Se on tila, jossa elämä voi kasvaa.”

Oman palvelutyöni aikana – monien vuosien ja erilaisten ihmisten keskellä – olen huomannut, että yhteys palaa aina keskiöön. Ei siksi, että se olisi helppoa, vaan siksi, että ilman sitä mikään ei kanna pitkälle. Keskinäinen yhteys ei synny itsestään, mutta sen varaan rakentuu kaikki, mikä kestää.

Kristillinen usko ei ala yksinäisyydestä. Se alkaa Jumalasta, joka elää suhteessa. Jumala ei ole koskaan ollut yksin. Isä, Poika ja Pyhä Henki elävät ikuisessa yhteydessä, ja tästä suhteesta nousee myös kutsu meille: elämään yhteydessä Jumalan kanssa ja toinen toistemme kanssa.

“Rakkaus ilman suhdetta ei ole rakkautta.
Ja yhteys syntyy juuri siitä.”

Yhteys ei ole ensisijaisesti ihmisten keksintö tai toimiva yhteistyömalli. Se on heijastus Jumalan olemuksesta. Ilman Jumalaa keskinäinen yhteys jää helposti sopimukseksi tai velvollisuudeksi. Mutta kun yhteys saa alkunsa Jumalasta, siihen tulee mukaan jotakin enemmän: läsnäolo, merkitys ja voima.

Seurakunnassa yhteys ei ole koskaan itsestäänselvyys. Olemme erilaisista taustoista, eri ikäisiä ja eri elämäntilanteissa. Meillä on monia tapoja ajatella, toimia ja ilmaista uskoamme. Inhimillisesti katsottuna meillä on paljon syitä kulkea omia polkujamme.

“Meillä on paljon syitä olla erilaisia.
Ja yksi tärkeä syy pysyä yhdessä.”

Yhteys ei tarkoita samanlaisuutta. Todellinen yhteys kestää erilaisuutta ja oppii elämään sen kanssa. Se ei pyri yhdenmukaisuuteen, vaan yhteiseen suuntaan.

“Yhteys ei tarkoita samanlaisuutta,
vaan yhteistä suuntaa.”

Luonto tarjoaa meille tässä puhuttelevan kuvan. Metsä ei ole vain suuri joukko puita sattumalta vierekkäin. Jokainen puu on joskus ollut pieni siemen. Se on kasvanut hitaasti, kokenut talvia ja kamppaillut valosta ja tilasta juurilleen. Kaikki eivät selviä, mutta ne, jotka seisovat tänään vahvoina, ovat kulkeneet saman tien.

Tutkimus auttaa meitä näkemään jotakin hämmästyttävää: metsän alla on näkymätön verkosto. Puiden juuret ja maaperän eliöt ovat yhteydessä toisiinsa. Ne jakavat ravinteita, tukevat heikompia ja suojelevat toisiaan myrskyiltä ja kylmyydeltä.

“Jumala ei suunnitellut vain puuta.
Hän suunnitteli myös metsän.”

Samalla tavoin Kristus puhuu seurakunnasta. Hän sanoo: “Minä rakennan seurakuntani.” (Matt. 16:18) Seurakunta ei ole vain yksilöiden kokoelma, vaan elävä kokonaisuus. Yhteys on osa sen rakennetta ja kestävyyttä.

Länsimaisessa ajattelussa korostamme usein yksilöllistä päätöstä ja henkilökohtaista uskoa. Nämä ovat tärkeitä. Mutta Kristuksen kirkossa ne eivät ole koko kertomus. Usko kasvaa keskinäisessä yhteydessä ja vahvistuu, kun opimme tarvitsemaan toisiamme.

Yhteys ei ole ilmaista. Se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja kuuntelemista. Se vaatii jatkuvaa huolenpitoa – aivan kuten koti tai perhe.

“Yhteys vaatii työtä.
Mutta sen puute maksaa aina enemmän.”

Lopuksi haluan kertoa vanhan kertomuksen kivenhakkaajista. Kaupungissa rakennettiin suurta kirkkoa, ja ihmiset hakkasivat kiviä päivästä toiseen. Ohikulkija kysyi ensimmäiseltä: “Mitä teet?” – “Hakkaan kiveä.” Toiselta hän kysyi saman, ja vastaus oli erilainen: “Rakennamme katedraalia.”

Työ oli sama. Näkökulma oli toinen.

Kun muistamme, mitä olemme rakentamassa, yhteys saa merkityksen. Se ei ole vain velvollisuus tai haaste, vaan osa Jumalan työtä meidän keskellämme.

“Kun tiedämme, mitä rakennamme,
yhteys saa merkityksen.”

Rukoilen ja toivon, että tulevina vuosina saisimme kasvaa yhä enemmän metsänä – juurtuneina Kristukseen, yhteydessä toisiimme ja avoimina sille elämälle, jota Jumala haluaa synnyttää keskellämme.

---

Jorge Vega
Seurakuntapastori – Monikulttuurinen ja tavoittava työ

Vuoden 2024 alussa, ennen tammikuun rukouskampanjaa, huomasimme jotakin erityistä tapahtuvan. Monissa alueessa alkoi tapahtua muutoksia, jotka kiinnittivät huomiomme. Tuntui kuin jokin uusi olisi alkanut kasvaa ja kukoistaa. Näitä kutsuimme ”uusiksi aluiksi”, ja tästä syntyi myös opetusaiheiden sarja, ”Uusi Alkuja”.

Uusien alkujen joukossa on monia elävän seurakunnan merkkejä. Rukouskokoukset täyttyivät odotuksesta ja kaipuusta Pyhän Hengen työlle. Evankelioimisen halu heräsi uudella tavalla, ja Jumalan sanan kurssit innostivat monia syventymään Raamattuun. Mediassa olevat uskovat saivat rohkaisua kertoa uskosta, ja taide sekä hengellisyys löysivät uudenlaista yhteyttä. Kristillinen elokuva ja nuorisokahvilan visio toivat omat inspiroivat lisänsä. Kaupungissa uskosta puhuminen ei ollut enää vain yksittäisiä tapahtumia, vaan siitä tuli luonteva osa elämää. Ruokakortit ja kohtaamiset osoittivat, kuinka pienet teot voivat avata suuria sydämiä. Lopulta nämä kaikki loivat perustan odotukselle Pyhän Hengen voimasta.

Yksi näistä vahvasti kasvavista ja hedelmällisistä uusista aluista ovat aktiot – lyhyet evankelioimismatkat ulkomaille. Nämä matkat ovat tuoneet uutta ilmaa ja raikasta näkökulmaa seurakunnan elämään, vaikuttaen myönteisesti myös kotikaupungin evankelioimistyöhön.

Usein aktiolaiset perustavat ryhmiä, joiden kautta he jakavat kokemuksiaan ja rukouspyyntöjä. Me, jotka jäämme kotiin, olemme saaneet olla mukana rukouksessa ja kannustamassa heitä. On ollut ilo seurata matkojen edistymistä ja kuulla raportteja monista paikoista: Virosta, Latviasta, Kroatiasta, Balkanilta, Keniasta, Thaimaasta, Saksasta, Japanista, Kiinasta, Uruguaysta, Pakistanista ja Filippiineiltä.

Kuukausittaiset sunnuntain lähetysjumalanpalvelukset ovat tulleet elävämmiksi, kun niissä on saatu kuulla lähtevän tai palanneen aktiolaisen kokemuksista. Keskiviikon rukouskokouksissa olemme voineet käsitellä näitä rukousaiheita läheisemmin, ja nämä hetket ovat rikastuttaneet seurakunnan elämää monin tavoin. Erityisesti eläkkeellä olevat lähetystyön veteraanit ovat saaneet iloa kuullessaan uusia tarinoita. Myös ne, jotka ovat joskus osallistuneet lähetystyöhön, tuntevat olevansa osa suurempaa tehtävää. Tämä kaikki luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja muistuttaa meitä Jeesuksen suuresta käskystä: ”Menkää kaikkeen maailmaan.”

Myös lähetysmyyjäiset ovat saaneet uuden merkityksen aktiolla. Nämä pienet teot tukevat suurta näkyä ja lähettävät meidät kaikkiin maan ääriin.

Vaikka tämä pieni blogi ei riitä kertomaan kaikkea, toivon sen inspiroivan sinua. Sinua, joka tunnet kutsun tukea, jakaa, lähteä tai rukoilla. On ilo ja siunaus nähdä, kuinka lähetystyön alue on alkanut kukoistaa seurakunnassamme. Rukoilen, että Jumala jatkaa työtään meissä ja meidän kauttamme. Olkoon tämä vuosi sellainen, jossa voimme hoitaa ja kastella niin vuoden 2024 uusia versoja kuin myös kaikkia niitä, jotka Jumala haluaa antaa meille vuonna 2025.

Tänään on pääsiäisviikon torstai, ja se on päivä, jolloin muistamme Jeesuksen viimeisiä sanoja ennen Hänen kuolemassa. Silti hän pystyi ajattelemaan muita ja antamaan heille rakkautta ja anteeksiantoa.

Nämä sanat ovat hänen lahjansa meille, sillä ne kertovat hänen rakkaudestaan, armostaan ja anteeksiantamisestaan .

“Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Tämä on hänen rakkautensa osoitus. Hän ei vihannut niitä, jotka olivat häntä vastaan, vaan hän halusi heidän pelastuvan. Hän antoi anteeksi kaikille, jotka kääntyivät hänen puoleensa.

“Totisesti minä sanon sinulle: tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Tämä on hänen toivonsa osoitus. Hän ei hylännyt syntistä ryöväriä, joka oli hänen vierellään, vaan hän lupasi hänelle iankaikkisen elämän. Hän avasi taivaan portit kaikille, jotka uskoivat häneen.

“Äiti, katso poikasi. Poika, katso äiti.” Tämä on hänen huolenpitonsa osoitus. Hän ei unohtanut äitiään, joka oli suruissaan, vaan hän antoi hänelle uuden perheen. Hän yhdisti opetuslapsensa ja äitinsä rakkaudella.

Jeesus sanoi myös:

“Kaikki on täytetty.” Tämä on hänen voittonsa osoitus. Hän ei luovuttanut, vaan hän teki sen, minkä oli tullut tekemään. Hän maksoi syntiemme hinnan ja sovitti meidät Jumalan kanssa.

Jeesuksen viimeiset sanat ovat tärkeä muistutus siitä, että Jumala rakastaa meitä ja on valmis antamaan anteeksi meidän syntimme. Ne rohkaisevat meitä myös rakastamaan ja antamaan anteeksi toisillemme.

Mitä me sanoisimme viimeisinä sanoina perheelle tai ystäville?

Ehkä me sanoisimme: “Rakastan teitä.”, “Olen ylpeä teistä.”, tai ehkä me sanoisimme: “Anteeksi.”

Jeesuksen sanat ovat inspiraation lähde meille kaikille. Ne muistuttavat meitä siitä, että meidän pitäisi rakastaa toisiamme, antaa anteeksi ja elää elämäämme niin, että se olisi Jumalan tahdon mukaista.

Hyvää pääsiäistä!

Jorge.