Author name: Vesa Partanen

Tunnet varmasti joitakin vieraanvaraisia perheitä, joiden luona on hienoa käydä kylässä ja nauttia keskusteluista ja ystävyydestä erityisellä tavalla. En tiedä, oletko tullut ajatelleeksi, millainen todella vieraanvarainen seurakunta on ja miten se eroaa muista alueen seurakunnista. Olen pohtinut teemaa jo jonkin aikaa, ja siksi oli hienoa päästä käymään ryhmämatkalla Sankta Clara kirkossa Tukholmassa 28.5.2026.

Sankta Clara seurakunnan näkynä on olla valona ja toivon tuojana Tukholman sydämessä kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Mittava diakoniatoiminta alkoi pastori Carl-Erik Sahlbergin johdolla, ja hänen toimintaperiaatteensa ohjaavat edelleen Sankta Clara seurakunnan toimintaa: 1. Avoimuus kaikille, 2. Välittäminen, 3. Rakkaudellinen yhteys, 4. Jeesus-keskeisyys, 5. Puhdas elämäntapa, 6. Valmius kärsiä, 7. Rukous, 8. Maallikot ja 9. Pyhän Hengen voima.

Tavallisena torstaina seurakunnassa oli aamujumalanpalvelus, johon osallistui monenkirjavaa väkeä. Messun saarna tulkattiin venäjäksi. Ruoanjakeluun osallistui paljon kansainvälistä porukkaa. Joka arkipäivä iltapäivisin auki olevassa kahvilassa vieraili tälläkin kertaa paljon ihmisiä, tyypillisesti kuulemma päivittäin 400-600 ihmistä ja he saavat herkullisen näköiset tarjottavat ilmaiseksi. Sergelin torilla seurakunnan vapaaehtoiset ovat niin ikään jokaisena arkipäivänä kahvikärryn kanssa jakamassa kahvin lisäksi evankeliumia. Päivärukoushetki pidettiin rukouskirjan tekstien tuella ja iltapäivän pidempi rukoushetki oli vapaamuotoinen. Kirkon oven vieressä olevalla pöydällä oli noin 20 kielellä hengellistä luettavaa, evankelioivia kirjasia, tarjolla paikalla kävijöille.

Puhuttelevaa oli se, että kirkossa tapahtui koko ajan jotakin. Ihmiset saivat esirukousta, heitä kohdattiin yksilöinä, jaettiin ruokatarvikkeita ja vieraileville ryhmille esiteltiin kirkon toimintaa. Alttarilla joku kävi rukoilemassa omien asioidensa puolesta ja tavallisten turistien lisäksi penkeissä oli varsin paljon eri syistä kirkkoon tulleita, myös eräs väsynyt kulkija nukkui sikeästi. Kaikesta välittyi ilo, välittäminen ja rakkaudellinen kohtaaminen. Rukouksen ilmapiiri tuntui selkeästi, ja vastuunkantajien näki rukoilevan ennen palvelutehtäviään. Evankeliumin muuttavasta voimasta saimme kuulla myös henkilökohtaisia todistuksia.

Vieraanvarainen seurakunta on avoin kaikille. Tästä seuraa se, että erilaisuuden sietäminen, hyväksyminen ja siitä iloitseminen on luonteva osa seurakunnan toimintaa. Avoin seurakunta on luonteeltaan välittävä ja palvelee hädässä olevia pyyteettömästi. Seurakunta on antelias ja kohtaa tarpeessa olevan ihmisen kunnioittavasti. Vieraanvarainen seurakunta on Kristus-keskeinen ja hengittää rukousta. Evankeliumin muuttava voima tuo uusia ihmisiä sen piiriin, ja vapaaehtoisten vastuunkantajien elämän muutos innostaa palvelemaan muita. Vieraanvarainen seurakunta siis kasvaa, josta seuraa se, että seurakunta tarvitsee rakenteita ja toimintamalleja uusien ihmisten vastaanottamiseen. Vieraanvarainen seurakunta perustuu Jeesuksen sovitustyölle ja rakentuu Pyhän Hengen voimasta ja keskinäisestä yhteydestä. Vieraanvaraiseen seurakuntaan haluan kuulua.

                                                                                                                                                                                                                                                     Vesa Partanen

Teemme päätöksiä ja valintoja jatkuvasti. Suurissa päätöksissä hankimme informaatiota, vertailemme eri vaihtoehtoja ja arvioimme mahdollisia seurauksia. Pienemmissä päätöksissä ja valinnoissa teemme ratkaisuja joskus automaattiohjauksella ja ilman suurempaa harkintaa. Yllättävän usein huomaamme tekevämme päätöksiä tavanmukaisesti, vinoutuneesti ja erilaisia omia päätössääntöjä käyttäen. On runsaasti tilanteita, joissa emme edes tiedosta päätöstemme vaikuttimia, merkitystä ja vaikutuksia.

Valinnoillamme on väliä Jumalalle, jota sanomme seuraavamme ja rakastavamme. Pekka Simojoen laulussa on koskettavat sanat: ”Lahjaa on se, minkä saimme. Lahjaa hetki jokainen. Ole vähässä uskollinen – se on kutsu Jeesuksen.” Jokainen hetki on mahdollisuus toimia oikein, olla pienissä valinnoissa uskollinen Jeesuksen seuraaja. Vuorisaarnassa (Matt. luvut 5-7) Jeesus opettaa Häntä seuraavan opetuslapsen piirteitä, tapoja ja asenteita. Pikaisella silmäilylläkin huomaamme, että meitä kehotetaan olemaan kiitollisia, anteliaita, rakastavia, rehellisiä, Jumalaan luottavia ja Häntä etsiviä.

Itse asiassa meitä kannustetaan etsimään ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin myös meidän ajallisista ja välttämättömistä tarpeistamme pidetään huolta (Matt. 6: 33). Valitsemmeko lukea Raamattua päivittäin, rukoilla yksin ja yhdessä läheisten kanssa joka päivä, käydä säännöllisesti uskovien yhteydessä pienryhmissä ja jumalanpalveluksissa? Onko meillä tapana antaa omastamme? Olemmeko valmiina olemaan lähimmäinen, kun kohtaamme avuntarvitsijan? Miten paljon aikaamme käytämme hengellisen kasvumme tukemiseen?

Craig Groeschelin inspiroivassa kirjassa ”Tähtää tulevaan. Seitsemän parasta etukäteispäätöstä hengellistä elämääsi varten” (Aikamedia 2025) kannustetaan tekemään hyviä päätöksiä Jumalan avulla, Hänen kanssaan ja Häntä varten. Elämämme on liian arvokas, kutsumuksemme liian suuri ja Jumalamme liian hyvä, jotta tuhlaisimme aikaamme asioihin, joilla ei ole merkitystä. Tarvitsemme hengellisiä rytmejä pitääksemme kurssimme Jumalan seuraamisessa, sillä ratkaisevaa ei ole se, mitä teemme satunnaisesti, vaan se mitä teemme ja miten toimimme johdonmukaisesti ja säännöllisesti.

Kun meillä on kristityn identiteetti, teemme luonnostamme asioita, joita kristityt tekevät. Meillä on siis kristityn tapoja, jotka löydämme Raamatusta. Tapakristillisyys voi olla voimavara (ks. esimerkiksi Danielin rukouselämää Dan. 6:11)! Voimme olla siis vähässä uskollisia, kun seuraamme päivittäin Jeesusta. Jos tunnistat, että sinulla on haitallisia tapoja, jotka eivät tue uskosi kasvua, ilmenemistä tai siitä kertomista, tuo ne valoon, Jeesus haluaa korjata ja ennallistaa Jumalan kuvaa sinussa. Kun olet vähässä uskollinen, sinulle on mahdollista uskoa lisää (ks. Jeesuksen vertaus Matt. 25: 14-30).

Läheisyys Kristukseen synnyttää enenevässä määrin halua toteuttaa Hänen tahtoaan. Ratkaiseva valinta on siis se, vietämmekö keskeytyksetöntä aikaa Jeesuksen kanssa. Olemmeko omistautuneita tuntemaan uskomme alkaja ja täyttäjä paremmin (Hepr. 12:2)?

Vesa Partanen

Sanon tämän nyt suoraan. Minua harmittaa, että moni hieno oivallus ja huomio kuluu käytössä. Kun oivaltava idea ja sattuva sanonta muuttuu kliseeksi, se menettää ilmaisuvoimaansa. Ajatuksen voimaan turtuu, kun luulee ymmärtävänsä, mitä ilmaisulla perimmältään tarkoitetaan. Näin on käynyt esimerkiksi ajatukselle, onko lasi puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä. On ratkaisevan tärkeää, valitseeko elämässään eri tilanteissa valittavan ja voivottelevan asenteen vai tarkasteleeko tilannetta kiitollisuuden perustalta. Kiitollisuus kasvattaa mielen tyyneyttä ja luottamusta Jumalaan sekä lisää onnellisuutta. Toisaalta onnellisuus luo tilaa kiitollisuudelle ja Jumalan rakkaus meitä kohtaan synnyttää kiitollisuutta. Lisäksi vastaan tulee tilanteita, joissa mielen tyyneys on kiitollisuuden edellytys.

Raamatussa on kuvattuna monia hätkähdyttäviä tilanteita, joita lukiessa yllättyy ihmisten reaktioista. Kun Jeesus parantaa kymmenen spitaalista (Luuk. 17: 11-19), vain yksi heistä palaa kiittämään Jumalaa ihmeestä. Varmaan kiitollisuutta voi ilmaista monella tavalla, mutta aina on se riski, että me unohdamme, mitä hyvää Jumala on meille antanut tai tehnyt. Ainakin Daavid kokee tarvetta muistuttaa itseään tästä Psalmissa 103, jossa hän armollisen Jumalan ylistyksen yhteydessä muistuttaa itseään olemaan unohtamatta, kuinka hyvä Jumala on olemukseltaan ja teoiltaan.

Olen tavannut ihmisiä, joiden elämä on viritetty täysin kiitollisuuden taajuudelle. Nämä ihmiset ovat oppineet myös luottamaan Jumalaan oikeastaan kaikessa ja varauksetta. Kun kiitos kumpuaa erilaisten vaikeuksien keskeltä ja haastavissa tilanteissa täysin vapaasti, spontaanisti ja luonnollisesti, ymmärrän jotakin kiitollisuuden perimmäisestä olemuksesta. Kiitollisuus on enemmän kuin valinta, sillä enenevästi kiitollinen ihminen luonnostaan havaitsee asioita, tilanteita ja ihmisiä ympärillään, joista voi olla kiitollinen. Kiitollisuus voi edellyttää asennetta ja luonnetta, mutta se on kuitenkin arvostettavaa luonnetta ja hyvää asennetta suurempaa. Käsitän asian niin, että kiitollisuus syntyy, kehittyy ja kasvaa rakkaudesta.

Kun rakkaus Jumalaan valtaa meidät, olemme väistämättä kiitollisia. Kun on kiinni rakkauden lähteessä, syitä kiitollisuuteen ei tarvitse etsiä tai kaivaa, saati pakottaa esiin. On mahdollista kiittää joka tilassa, sillä se on Jumalan tahto meihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa (1. Tess. 5: 18). Kehotus on kaukana vaatimuksesta tai ideaalista, jos sen ymmärtää Jumalan rakkaudesta ja hyvästä tahdosta käsin. Kiitollisuus tuottaa hyvää hedelmää ja kasvattaa rakkautta.

On kiitollisuuden taidossa sekä sen kokemisessa ja osoittamisessa tietenkin paljon opittavaa, varmaan koko elämäksi. Kiitollisuus on toisaalta myös jatkuvasti annettua lahjaa, jonka voi vastaanottaa uudelleen ja uudelleen. Lahjan käsitteen avulla on helpompi ymmärtää myös seuraava ajatus. Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä (Ef. 5: 20). Kiitollisuus asenteena ja valintana on vain kapea suorittajan näkökulmaa korostava näkymä kiitollisuuteen, kun sitä vertaa rakkauden ja lahjan avaamiin Jumalan kuvaa meissä kasvattaviin näköaloihin. Voimme siis pyytää ja rukoilla, että kiitollisuus meissä kasvaisi!

Juuri nyt tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että sain kirjoittaa tämän blogitekstin. Samalla olen kiitollinen jokaisesta blogitekstejä tänne kirjoittavasta tiimin jäsenestä. Kiitos eri blogitekstien ajatuksista, jotka ovat rikastuttaneet elämääni. Kiitos Jumalalle.                                                          

Vesa Partanen