Kiitollisuus asenteena ja valintana
Sanon tämän nyt suoraan. Minua harmittaa, että moni hieno oivallus ja huomio kuluu käytössä. Kun oivaltava idea ja sattuva sanonta muuttuu kliseeksi, se menettää ilmaisuvoimaansa. Ajatuksen voimaan turtuu, kun luulee ymmärtävänsä, mitä ilmaisulla perimmältään tarkoitetaan. Näin on käynyt esimerkiksi ajatukselle, onko lasi puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä. On ratkaisevan tärkeää, valitseeko elämässään eri tilanteissa valittavan ja voivottelevan asenteen vai tarkasteleeko tilannetta kiitollisuuden perustalta. Kiitollisuus kasvattaa mielen tyyneyttä ja luottamusta Jumalaan sekä lisää onnellisuutta. Toisaalta onnellisuus luo tilaa kiitollisuudelle ja Jumalan rakkaus meitä kohtaan synnyttää kiitollisuutta. Lisäksi vastaan tulee tilanteita, joissa mielen tyyneys on kiitollisuuden edellytys.
Raamatussa on kuvattuna monia hätkähdyttäviä tilanteita, joita lukiessa yllättyy ihmisten reaktioista. Kun Jeesus parantaa kymmenen spitaalista (Luuk. 17: 11-19), vain yksi heistä palaa kiittämään Jumalaa ihmeestä. Varmaan kiitollisuutta voi ilmaista monella tavalla, mutta aina on se riski, että me unohdamme, mitä hyvää Jumala on meille antanut tai tehnyt. Ainakin Daavid kokee tarvetta muistuttaa itseään tästä Psalmissa 103, jossa hän armollisen Jumalan ylistyksen yhteydessä muistuttaa itseään olemaan unohtamatta, kuinka hyvä Jumala on olemukseltaan ja teoiltaan.
Olen tavannut ihmisiä, joiden elämä on viritetty täysin kiitollisuuden taajuudelle. Nämä ihmiset ovat oppineet myös luottamaan Jumalaan oikeastaan kaikessa ja varauksetta. Kun kiitos kumpuaa erilaisten vaikeuksien keskeltä ja haastavissa tilanteissa täysin vapaasti, spontaanisti ja luonnollisesti, ymmärrän jotakin kiitollisuuden perimmäisestä olemuksesta. Kiitollisuus on enemmän kuin valinta, sillä enenevästi kiitollinen ihminen luonnostaan havaitsee asioita, tilanteita ja ihmisiä ympärillään, joista voi olla kiitollinen. Kiitollisuus voi edellyttää asennetta ja luonnetta, mutta se on kuitenkin arvostettavaa luonnetta ja hyvää asennetta suurempaa. Käsitän asian niin, että kiitollisuus syntyy, kehittyy ja kasvaa rakkaudesta.
Kun rakkaus Jumalaan valtaa meidät, olemme väistämättä kiitollisia. Kun on kiinni rakkauden lähteessä, syitä kiitollisuuteen ei tarvitse etsiä tai kaivaa, saati pakottaa esiin. On mahdollista kiittää joka tilassa, sillä se on Jumalan tahto meihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa (1. Tess. 5: 18). Kehotus on kaukana vaatimuksesta tai ideaalista, jos sen ymmärtää Jumalan rakkaudesta ja hyvästä tahdosta käsin. Kiitollisuus tuottaa hyvää hedelmää ja kasvattaa rakkautta.
On kiitollisuuden taidossa sekä sen kokemisessa ja osoittamisessa tietenkin paljon opittavaa, varmaan koko elämäksi. Kiitollisuus on toisaalta myös jatkuvasti annettua lahjaa, jonka voi vastaanottaa uudelleen ja uudelleen. Lahjan käsitteen avulla on helpompi ymmärtää myös seuraava ajatus. Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä (Ef. 5: 20). Kiitollisuus asenteena ja valintana on vain kapea suorittajan näkökulmaa korostava näkymä kiitollisuuteen, kun sitä vertaa rakkauden ja lahjan avaamiin Jumalan kuvaa meissä kasvattaviin näköaloihin. Voimme siis pyytää ja rukoilla, että kiitollisuus meissä kasvaisi!
Juuri nyt tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että sain kirjoittaa tämän blogitekstin. Samalla olen kiitollinen jokaisesta blogitekstejä tänne kirjoittavasta tiimin jäsenestä. Kiitos eri blogitekstien ajatuksista, jotka ovat rikastuttaneet elämääni. Kiitos Jumalalle.
Vesa Partanen
Kiitollisuus asenteena ja valintana Read More »