Taivastunnelmissa
Valkoiset liljat hohtavat asetelmassa vihreiden lehtien päällä. Seinällä monihaarainen kultaköynnös kipuaa ylöspäin, ja suuren lasiseinän takana maaliskuisessa maisemassa seisovat pylväsmäiset, uljaat männyt. Kappelissa soi rauhallisesti Händelin Largo. Olen mukana saattamassa erästä sukumme jäsentä, joka on muuttanut ajasta ikuisuuteen.
Ihmiselämä maan päällä on rajallinen – yksikään ei ole jäänyt tänne pysyvästi. Elämäntaipaleet ovat hyvin eri mittaisia. Joskus elämä päättyy ihmisten näkökulmasta katsoen aivan liian aikaisin. Tällöin koetaan raastavaa tuskaa ja nousee paljon kipeitä miksi-kysymyksiä. Toisinaan taas ajallisen matkan pään saavuttaa väsynyt vanhus, joka oli jo ehtinyt ihmetelläkin, onko Taivaan Isä unohtanut noutaa hänet kotiin.
Elämäni aikana olen osallistunut melko moniin hautajaisiin. Muinoin nuorena aikuisena säestelin pienemmällä paikkakunnalla seurakunnan lauluryhmää, jota joskus pyydettiin ympäröivien maalaiskuntien muistotilaisuuksiin. Soitannan tasossa ei ollut kehumista, mutta ryhmäläisten laulamat säkeet olivat vertaansa vailla. ”Kun on matkani määrä käyty, ilta joutunut, uuden aamun koittoon silmäin aukeaa…”, ”Taivaan helmiportin mulle Jeesus on jo avannut…” Rakastuin valoisiin taivaslauluihin. Menetyksen surun ja kaipauksen ohella hautajaisissa oli kirkasta toivoa ja jälleennäkemisen odotusta. Näin on ollut myöhemminkin. Jumalan lapsi ei kulje kohti suurta tuntematonta vaan Isän kotia, iloa ja lepoa. Taivas on totta. Kun täällä sanomme poisnukkuvalle rakkaallemme: ”Näkemiin”, siellä toivotetaan: ”Tervetuloa!”
Taivaan keskeisin ominaisuus on Raamatun mukaan Jumalan läsnäolo. Siitä seuraa, että tuossa kirjassa kerrotut Jumalan ominaisuudet, kuten rakkaus, pyhyys, puhtaus, valo, rauha ja ilo, täyttävät Taivaan joka nurkan. Jokainen aari ja neliösentti on täynnä Jumalan läsnäoloa ja hyvyyttä. Poissa ovat sen sijaan monet seikat, joita kukaan ei jää kaipaamaan. Ei ole kuolemaa, sairautta, surua, itkua, tuskaa, pimeyttä…ei mitään pahaa! Melkoinen muutos.
Jumalan lapsella on siis tulevaisuus ja toivo, ihana näkymä ajan rajan tuolle puolen. Sanotaankin hyvin, että iankaikkinen elämä ei ala vasta kuoleman jälkeen, vaan se alkaa jo vastaanottaessamme Vapahtajan. Jeesus sanoi: ”Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” (Joh. 5:24). Tämä iankaikkisen elämän lahja on tarjolla ihan jokaiselle tänäänkin. Merkitsevää ei ole uskon määrä tai vahvuus vaan sen kohde. Heikkokin usko Jeesukseen riittää. Hän vie perille.