Author name: Jesse Hokkanen

Aristoteleen mukaan ystävyyden pääedelletys ystävien välillä on tasa-arvoisuus. Ystävien tulee olla keskenään saman arvoisia – toinen ei voi olla toisen yläpuolella, tai se ei ole todellista ystävyyttä. Tämän takia hänelle ajatus, että ihminen olisi Jumalan ystävä oli hänelle vaikea ajatus käsittää ja hän vastusti sitä. Aristoteleen mukaan, kuilu Jumalan ja ihmisen välillä on niin iso, ettei yhteistä kosketus pintaa yksinkertaisesti ole.

Jos lukee Raamattua kronologisesti Aristoteleen kritiikki, on jokseenkin paikkaansa pitävä. Raamatun punainen lanka on Jumala, joka epätoivoisesti yrittää kuroa kiinni tuota Aristoteleenkin tunnistamaa kuilua, joka on Jumalan ja ihmisen välissä. Mielenkiintoista on huomata, että Jumala on se, aloitteen tekijä, joka haluaa syvää ystävyyttä ihmisen kanssa, eikä toisinpäin. Kerta toisensa jälkeen kuitenkin huomataan, että tuo kuilu pysyy ja kestävää siltaa, ei onnistuta rakentamaan. Kuitenkin muutamia kertoja tämä onnistuu vanhassa testamentissa, mutta vain yksittäisten ihmisten kohdalla. Esimerkiksi 2.Mos.33:11 – ”Herra puhui Moosekselle kasvotusten, niin kuin mies puhuu ystävälleen.” tai Jak.2:23 – ”Niin toteutui Raamatun sana ”Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi ja häntä kutsuttiin Jumalan ystäväksi.”

Jos luemme Raamattua kronologisesti huomaamme, että lopulta tuo kuilu saadaan kurottua umpeen Jeesuksessa. Joh.15:12–15 – ”Tämä on minun käskyni rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee. Minä kutsun teitä ystäviksi, sillä olen ilmoittanut teille kaiken, mitä olen kuullut isältäni.”

Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta… Jeesus tuli ihmiseksi, koki kaiken sen pahan olon ja tuskan mitä ihmisen elämään kuuluu. Sen surun ja ahdistuksen mitä sinä saatat tänään kokea… Hän pystyy samaistumaan ja ymmärtämään sen koska hän koki sen itse kaiken. Hep.4:14–15 – ”Koska meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnutuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.”

Viimeistään tässä vaiheessa Aristoteleen kritiikki ei osu maaliin. Aristoteles ei voinut ymmärtää ajatusta siitä, että joku pitäisi itseään Jumalan ystävänä – ja hän kritisoi sanoen, että se ei voi olla mahdollista koska Jumala on niin täysin erilainen ja käsittämätön. Hän tulee niin erimaailmasta, että se on vain mahdotonta. Koska jotta sinä voisit olla ystävä jonkun kanssa, teidän pitäisi olla samalla aaltopituudella, teillä pitäisi olla jotain yhteistä. Aristoteles ei ymmärtänyt, että inkarnaatiossa Jumala tuli ihmiseksi ja koki täysin saman ihmisenelämän kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä ja Hän kuoli ristillä sinun sijastasi – miksi, jotta hän voisi olla sinun ystäväsi. Hän rakensi sillan, sen kuilun päälle – joka erotti ennen sinut hänestä. Ja tänään hän kutsuu sinua syvempään ystävyyssuhteen hänen kanssaan tai ehkä ensimmäistä kertaa aloittamaan sen. Miten vastaat?