Sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Muistan aika ajoin miettineeni Matteuksen evankeliumin 24. luvun lausetta Jollain tavoin selvää, mutta sitä jää kuin odottamaan jotain lisää.
Helposti tulee ajateltua, että laki ja oikeus ovat absoluuttisia ja selviä. Mutta tässä ajassa sanojen merkitykset hämärtyvät ja rajat katoavat. Se nakertaa lakia ja kaivaa koukeroita sen piiloihin.
Viisas Internet tiesi kertoa minulle, että joissain maissa käydään rajanvetoa siitä millaisessa tilassa olevan ihmisen puheisiin voidaan vedota oikeudessa. Tarinassa, johon törmäsin, oli kyse intiimistä kahdenkeskeisestä vuorovaikutuksesta. Ilman lupaa sellaiseen ryhtyminen luonnollisesti on rikos. Tarinassa pohdittiin tilannetta, jossa luvan antajan tietoisuus on muuttunut vaikkapa lääkkeiden vaikutuksesta.
Tuossa tarinassa laki ei määritellyt oikeaa ja väärää suhteessa tekoon tai lupaan, vaan tulkintaan tajunnantilasta. Tulkinta jälkikäteen määrittää sen onko annettu lupa kelvollinen ja oikea. Sama teko voi olla oikein tai väärin lain edessä hiuksenhienojen tulkintojen varassa. Isokin rikos. Teko voi jälkikäteen muuttua laittomaksi. Jäin spekuloimaan, miettimään mihin tuollainen voisi johtaa.
Pahimmassa tapauksessa tuomituksi voi tulla kuka tahansa, jolle syyllisyys sattuman oikusta lankeaa, tai jota joku keksii syyttää. Ei vielä olla niin pitkällä, että asiaa voisi kutsua ongelmaksi. Mutta riittävän pitkällä, jotta tulee tilanteita, joissa kukaan ei riko lakia teon tehdessään, mutta hänen voidaan jälkikäteen katsoa lakia rikkoneen. Lause ‘mitä, jos syytänkin sinua tällä perusteella’ voi jo joillekin nostaa mielikuvia tai muistoja, vaikka julkisuudessa nähdyistä keskusteluista.
Voitko rakentaa polkusi sellaisen lain päälle, josta ei tiedä kantaako se? Voitko tehdä jotain luottaen tekeväsi oikein lain silmissä, vai pitääkö varmuuden vuoksi jättää tekemättä, koska se voidaan jälkikäteen tulkita vääräksi? Paljonko se vie sinulta tilaa milloinkin?
Laittomuus, tila jossa lakia ei ole vai tila, jossa lakia ei voi varmuudella noudattaa? Mikä katsotaan laiksi ja sen noudattamiseksi? Kun säännöt ovat sellaisia, että sopivien ehtojen toteutuessa kuka tahansa on lain silmissä syyllinen, katoaa ero moraalisesti syyllisen ja syyttömän väliltä. Laista otetaan pois sen ydin – aito ero oikean ja väärän välillä. Laki on tyhjä, sisältä laiton.
Matteuksessa sanotaan ‘laittomuus pääsee valtaan’, ‘kylmenee useimpien rakkaus’. Miksi siinä yleensäkään puhutaan laista? Entä miten se rakastamiseen vaikuttaa? Kun et voi luottaa ympäröivään maailmaan, sinusta tulee kylmä, rakkaudeton. Otat etäisyyttä ja opit väistämään niin, että jätät sanomatta, tekemättä, toimimatta. Löydät kiertoteitä pystyäksesi valitsemaan tiesi elämän sokkeloissa.
Onko helpointa antaa olla, kovettaa sisimpänsä? Pitääkö lähteä taistelemaan ja muuttamaan tätä maailmaa? Vai kääntää toinen poskensa ja rakastaa…?
Mikko M. Viljanen