Luottamus, löytyykö meiltä sitä, aidosti? Uskallammeko me luottaa Jumalaan ja heittäytyä kokonaan Hänen varaansa, antautua ehdoitta? Onko asenteemme se, että kaikki tai ei mitään Hänelle, tuntematta pelkoa vai löytyykö se ”järjen ääni”, joka jarruttaa meitä..? ”Älä nyt vain käyttäydy noin tai tee näin. Eihän tuo sovi… ei noin voi nykyään toimia… tulet naurunalaiseksi…”
Itse haluan olla Jumalan käytössä ja tahdon luottaa Häneen. Aina se ei kuitenkaan onnistu, tahdosta huolimatta. Välillä tulee ihmispelko tielle, välillä oma ajatusmaailma sotii vastaan tehdä tai sanoa jotain, mikä ei lainkaan tunnu sopivan tilanteeseen. Kuitenkin Jumala armossaan on minunkin sallinut kokea sitä ihmettä, että sähköposti tai tekstiviesti oikeaan aikaan oikeilla sanoilla maustettuna on ollut jonkun ihmisen elämässä ratkaiseva avain hänen elämänsä tilanteissa. Nämä rohkaisevat luottamaan enemmän ja enemmän Jumalaan. Askel kerrallaan opitaan Hänen rakkaudestaan ja armostaan. Ja kun näitä luottamuksen askelia on riittävästi takana, ehkäpä sitä ei enää niin paljoa pohdi, mitä ne muut ajattelevat. Vain sillä on merkitystä teenkö minä ja sinä Taivaallisen Isämme tahdon.
Sivityssanakirja kertoo seuraavaa sanasta luottamus:
”Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä. Luottava ihminen uskoo, että luottamuksen kohde ei halua hänelle pahaa, vaan tarkoittaa hyvää. ”
Kristinuskon perusta on luottamus elävään ja voimalliseen Jumalaan! Usko on luottamusta Jumalaan! Hän on arvollinen saamaan kaiken kiitoksen ja kunnian.
Sananlaskuissa 3:5-6 sanotaan: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien”.
Luottamus Jumalaan on sitä, että luotamme hänen toimivan lupaustensa mukaisesti. Luottamus Jumalaan on sitä, että luotamme silloinkin kun ei ole mitään takeita, että Hän vastaa. Luottamus Jumalaan on sitä, että vaikka vastaus rukouksiimme viipyy, emme ala epäilemään hänen haluaan auttaa.
Ei ole kovin helppoa nousta kyytiin ja antaa Jumalan ohjata elämäämme. Luovuttaa siis hallintavalta pois itseltään. Tämä askel meidän jokaisen kuitenkin tulisi ottaa. Silloin meidän ei tarvitse enää murehtia mitään. Annetaan Jumalan viedä ja ohjata meitä – kaikissa tilanteissa. Luotetaan.
Hepr. 11:1 : ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.”
Kun kuulemme Hänen puhuvan meille mistä tahansa asiasta ja vaikka olisimme samaa mieltä, niin se ei ole vielä uskossa vaeltamista. Vasta silloin, kun ojentaudumme kuulemamme mukaan, on usko saanut meissä sen vaikutuksen, johon tämän Jumalan puheen pitäisi aina meidät johtaa. Tämä on juuri luottamusta Jumalaan siinä, että Hän kehottaa sinua tekemään jotain ja sinä tottelet, ojentaudut siis toimimaan Jumalalle kuuliaisena. Silloin Jumala pääsee kauttasi toimimaan ja vaikuttamaan ihmisiin lähellä ja kaukana. Voit olla tärkeä lenkki viestiketjussa viemässä sanomaa henkilölle, joka on huutanut Jumalan puoleen ja sinun luottamuksesi Jumalaan saattaa pelastaa tämän henkilön.
Pysähdy siis kuuntelemaan Jumalan puhetta, Hän tahtoo saada viettää aikaa juuri sinun kanssasi. Jumala todella haluaa, että antaudut Hänelle kokonaan ja luotat Hänen johdatukseensa elämässäsi. Joudut varmastikin luopumaan joistakin asioista, hylkäämään mahdollisesti omia mieltymyksiä ja mielenkiinnon kohteita ja tämä jos mikä vaatii uskallusta. Mutta mikä hedelmä ja siunaus siitä seuraakaan elämään! Sisimmästäsi todella pulppuavat Elämän Veden virrat!
Jumalaan ei totisesti tarvitse koskaan pettyä. Hän ei jätä eikä hylkää sinua koskaan.
Siunausta ja luottamusta elämääsi
Marjut Rantala