Pääsiäisen lähestyessä laskeudumme jälleen paaston aikaan. Kirkkovuoden rytmissä tämä on hiljentymisen ja valmistautumisen jakso – matka kohti ristiä ja ylösnousemuksen iloa. Paasto kutsuu meitä suuntaamaan katseemme olennaiseen.
Perinteisesti paasto on tarkoittanut ruoasta pidättäytymistä. Nykyään paaston muotoja on kuitenkin monia. Voimme paastota uutisvirrasta, uuden ostamisesta, somesta tai yksityisautoilusta. Ehkä juurikin ärsyketulvasta irtaantuminen tai kiireestä luopuminen onkin tämän ajan radikaaleinta paastoa. Paasto myös paljastaa sen, mihin olemme kiintyneet liikaa, ja antaa mahdollisuuden päästää irti. Tärkeintä ei kuitenkaan ole se, mistä luovumme, vaan se, mille teemme tilaa.
Raamatussa paasto liittyy usein rukoukseen ja Jumalan tahdon etsimiseen. Jeesus paastosi erämaassa ennen julkisen toimintansa alkua. Hänelle paasto oli valmistautumista ja suuntautumista Jumalaan. Paasto on tietoinen päätös luopua jostakin, jotta elämässä avautuisi tilaa jollekin muulle, jollekin tärkeälle. Jos keskitymme vain siihen, mistä luovumme, menetämme jotain paastoamisen ytimestä.
Luopumisen on tarkoitus tehdä tilaa Jumalalle. Jos suuntaamme kaiken energiamme jonkin asian välttelemiseen, mielestämme tuskin vapautuu kaistaa Jumalan kohtaamiseen. Tämän vuoksi paastoaminen vaatii aina pysähtymistä. Se vaatii tietoista keskittymistä siihen, millä haluamme vapautuneen tilan täyttää. Jos haluamme kuulla Jumalan ääntä, meidän on osattava pysähtyä, hiljentyä ja kuunnella.
Nyky-yhteiskunta ei opeta meitä viettämään aikaa hiljaisuudessa. Jatkuva ärsyketulva on lyhentänyt keskittymisen taitoamme ja totuttanut meidät jatkuviin dopamiiniryöppyihin ja nopeaan tarpeen tyydytykseen. Joillekin pysähtyminen on vaikeampaa kuin toisille. Aika ajoin löydän itseni ihmettelemästä, miksen kuule Jumalan ääntä. Useimmiten näissä hetkissä joudun nöyrtymään sen tosiasian äärelle, etten ole pysähtynyt kuuntelemaan.
Roomalaiskirjeessä meitä kehotetaan olemaan mukautumatta maailmanajan menoon, ja muuttumaan mielen uudistuksen kautta, jotta voisimme tutkia, mikä on Jumalan tahto (Room. 12:2). Taistelkaamme me siis nykyajan kiirettä, melua ja hälyä vastaan ottamalla aikaa hiljaisuudessa Jumalan kanssa. Kun pysähdymme kuuntelemaan, mielemme saa mahdollisuuden uudistua, jotta voimme juurtua aiempaa syvemmin Jumalan tahtoon.
Kenties olet pääsiäisen lähestyessä pohtinut, mistä sinun voisi olla hyvä ainakin hetkeksi luopua. Kannustan kuitenkin kääntämään ajatuksen siihen, mille haluat paaston avulla tehdä elämääsi tilaa. Jumalalle, läheisille, muiden auttamiselle? Minkälaista ajattelutavan muutosta Jumala haluaisi sinussa saada aikaan? Mihin asiaan kaipaisit Jumalalta vastausta?
Anna Jumalalle mahdollisuus – pysähdy ja kuuntele.