Edellinen kirjoitteluvuoroni osui syksyn isänpäivän tuntumiin; nyt elämme puolestaan äitienpäivän aikaa. Harva vuosittainen juhla herättää yhtä suloisia mielleyhtymiä kuin toukokuun toinen sunnuntai.
Juhliahan meillä riittää juhannuksesta jouluun ja vapusta uuteenvuoteen. Näin oli myös Raamatun syntyaikoina. Vanha testamentti osoittaa, miten Jumala oikein rakasti juhlia! ’…kun tulette siihen maahan, jonka Herra teille lupauksensa mukaan antaa, noudattakaa näitä juhlatapoja. Ja kun lapsenne kysyvät teiltä: Mitä nämä teidän juhlatapanne tarkoittavat? niin vastatkaa näin…’
Jätin teeman etsimisen taka-alalle luottaen Häneen, joka avaa ja sulkee kirjoitushanat. Valkovuokkokirjoitukset eivät olisi minun heiniäni, vaikka ne kukat toki keväiseen juhlapäivään mieluusti liitänkin.
Kotitöitä tehdessäni kuuntelin Raamattu kannesta kanteen -opetusta, jossa viitattiin Esran kirjan tapahtumiin. Pakkosiirtolaisuudesta palannut kansa oli kokoontunut kiittämään Herraa uuden temppelin perustuksen äärellä. Riemu ja ylistys raikuivat! Mutta monet… itkivät äänekkäästi; he muistivat, millainen Salomon temppeli oli ollut. Monet taas huusivat ilosta… ja äänekkäässä riemussaan ihmiset eivät kuulleet toisten itkua.
Tuossa kohden silitysrautani pysähtyi hetkeksi laudalle. Äänekkäässä riemussaan ihmiset eivät kuulleet toisten itkua. Tämä se on, juuri näin tapahtuu yhä. Kiiltokuvat ruusujen ja lahjojen kyllästämästä pyhäaamusta ovat monelle äidille kaukaista aikuisten satua.
Temppelin perustusten äärellä Jumala kuuli sekä riemun että itkun äänet, ne molemmat. Ei Hänen kuulonsa ole heikentynyt. Hän yhtyy yhä iloon! Mutta vaikka kukaan ihminen ei kuulisi surun ja pettymyksen itkujasi näinä keväisinä juhla-aikoina – koska monella taholla riemu on niin suuri – Jumala kuulee nekin.
Rakastanko Jumalaa Hänen itsensä tähden… vai Hänen antamiensa lahjojen vuoksi? Raamatun Job, suuren perheen isä, kävi Jumalan kurimuksessa koulun, jonka syvyyttä ihminen ei koskaan käsitä. Ei ymmärtänyt Herraa kuuliaisesti rakastanut Jobkaan. Loppujen lopuksi ’kallioon ikuisiksi ajoiksi hakatun kirjoituksen’ syvyys ei muodostu Jobin lukemattomista Miksi -kysymyksistä. Keskeisimmäksi totuudeksi nousee se, että Jumala tietää, mitä tekee. Siinä on meidänkin luottamuksemme Häneen niin ilon kuin itkunkin päivinä.
Viittaukset 2 Moos 12:25-27 / Rkk, Jukka Norvanto / Esra 3:11-13/ Jes 59:1 / Jobin kirja