Jeesuksen syntyminen ihmiseksi oli Jumalan rakkauden kädenojennus sekä Israelia että koko ihmiskuntaa kohtaan. Juutalaiset olivat kerta toisensa jälkeen kääntäneet selkänsä Jumalalle ja torjuneet profeettojen parannussaarnat. Seurauksena profeetalliset äänet olivat vaienneet vuosisadoiksi. Asiat eivät olleet yhtään paremmin Israelin ulkopuolella. Kaikki olivat pois poikenneet, kukaan ei etsinyt Jumalaa.
Kaipaus yhteyteen ihmisen kanssa sai Jumalan lähtemään liikkeelle. Tällä kertaa hän ei lähettänyt profeettoja. Sen sijaan hän tuli itse. Jeesus syntyi maan päälle toisesta syystä kuin yksikään ihminen. Me synnyimme elääksemme ja etsiäksemme Jumalaa. Me synnyimme löytääksemme anteeksiannon ja iankaikkisen elämän. Jeesus taas syntyi kuollakseen meidän tähtemme ja meidän sijastamme. Hän syntyi etsiäkseen ihmistä ja antaakseen anteeksi. Hän tuli sytyttämään valon pimeyteen ja toivon toivottomuuteen. Hän tuli tuomaan iankaikkisuusperspektiivin ihmisen elämään.
Marian tultua raskaaksi enkeli kertoi Joosefille, että syntyvä lapsi pelastaisi kansan sen synneistä. Tämän Jeesus mahdollisti ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Jo seimen ylle kaartui ristin varjo.
Tänäkin jouluna Jumalan rakkaus ojentaa kättään ihmisiä kohti. Rukoilen, että saisit tänä jouluna kokea todeksi Matteuksen lainauksen Jesajan kirjasta:
”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel” – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme.”
Matt. 1:23