Syyskuun alussa näin erittäin koskettavan diagrammin Wycliffe Raamatunkääntäjät-järjestön Sanalla sanoen -lehdessä. Diagrammi kuvasi koko Raamatun käännöskielten kasvua vuosina 1800-2025. Vuonna 1800 käännöksiä oli reilut kaksikymmentä ja sata vuotta myöhemmin toistasataa. Kahdensadan käännöksen raja ylitettiin vuonna 1950 ja vuonna 2025 käännöksiä oli jo 800.
Nämä luvut ovat koskettavia kolmesta eri syystä. Ensin huomio kiinnittyy käännösten todella vähäiseen määrään, kun Jeesuksen syntymästä oli kulunut jo 1800 vuotta. Toinen havainto on käännösten määrän kääntyminen vahvaan nousuun vuodesta 1950 lähtien ja erittäin vahvaan nousuun tällä vuosisadalla.
Riipaisevinta on kuitenkin se, että maailman yli 7000:sta kielestä arviolta yli 3 800:lla kielellä ei ole vielä käytössään minkäänlaisia Raamatun tekstejä. Vieläkin noin kolme miljardia ihmistä kuuluu saavuttamattomiin kansoihin, joiden keskuudessa on vähemmän kuin 2 % evankelisia kristittyjä. Erittäin saavuttamattomien kansojen väkimäärä on noin kaksi miljardia ihmistä. He ovat saavuttamattomien kansojen äärimmäisin alaryhmä, jossa kristinuskon vaikutus on lähes olematon.
Nämä luvut herättivät minussa kysymyksen siitä, kuinka mones suomen kieli oli koko Raamatun käännöskielten joukossa. Raamattu ilmestyi suomeksi vuonna 1642, eli lehdessä olevan diagrammin mukaan sen täytyi olla noin kahdenkymmenen ensimmäisen käännöskielen joukossa. Kysyin asiaa kahdelta tekoälyltä. Niiden mukaan suomalainen koko Raamattu sijoittuu kaikista käännöskielistä välille 15-30. Näin varhaisen käännöksen juuret ovat luonnollisesti uskonpuhdistuksessa, joka tunnetusti lähti liikkeelle Martti Lutherin ja hänen kumppaneidensa toimesta.
Olemme suomalaisina kuuluneet äidinkielisen koko Raamatun suhteen etuoikeutettujen ryhmään jo 384 vuotta. Meillä on ollut lähes neljänsadan vuoden ajan loistava mahdollisuus perehtyä Jumalan ilmoitukseen omalla äidinkielellämme ja päästä osallisiksi Jumalan sanan muuttavasta voimasta.
Jokainen Jumalan yksilölle, ihmisryhmälle tai kansalle antama etuoikeus tuo mukanaan mahdollisuuksien lisäksi myös vastuun jakaa saatua hyvää eteenpäin. Voisiko olla niin, että meillä ja muilla, jotka evankeliumi on jo saavuttanut, olisi vastuu vielä saavuttamattomien tavoittamisesta?