Kuuntele: mustarastas…
Kuljin kotini lähimetsässä lintubongariveljeni kanssa jutustellen niitä näitä. Yks kaks hän pysähtyi: viherpeippo… Vähän matkaa kuljettuamme seisahduimme taas: punarinta. Minä, huonokuuloinen, en noita ääniä juurikaan kuullut; metsän takana moottoritiellä viilettävien autojen kumu peitti alleen pienten laulajien sirkutukset. Asiaa koko ikänsä harrastanut sen sijaan erotti kaukaisten hälyäänien kuuluessakin metsän hoitavimmat äänet. Nyt: vihervarpunen…
Matka jatkui tutulle kalliopolulle… jolta laskeuduimme rinnettä alas ja palasimme pienen metsikön läpi lähtöpaikkaamme. Tuuli suhisi puissa hiljaa jättäen taakseen toisenlaiset tuulet, jotka puhaltelevat elämänmatkalla vaihtelevin voimakkuuksin, välillä myrskyksi asti.
Metsälenkillä kulku ripein askelin tämän tästä pysähtelemättä olisi sekin ollut mahdollista. Paljon vain olisi jäänyt näkemättä, kuulematta ja kokematta.
Paikalleen jäädessämme aistin Jumalan likeisen läsnäolon. Ikään kuin kaiken Luoja olisi tarjonnut oman hiljaisen hetkensä kuten usein muulloinkin arkisten toimien keskellä. Mielen sopukoista alkoi nousta tuttuja, lämpimästi kutsuvia sanoja. Pysähdy. Hiljenny. Kuuntele. Odota. Luota. Kiitä.
Pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetekoja. Hiljenny Herran edessä. Kuuntele minun opetustani. Minä odotan ja toivon alati. Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa. Yhäti minä sinua kiitän.
Elämme Suomen suloista suvea. Kesätapahtumia ja tapaamisia riittää, menemisiä pukkaa. Pitkät aamut, kirkkaat päivät ja valoisat yöt ovat parhaimmillaan suurenmoisia hiljentymisen hetkiä Jumalan hoitavassa läsnäolossa: vain levätä ja olla. Kiittää, että tähän asti Herra on nostanut ja kantanut. Ja koska hän ei muutu eikä osaa valehdella, ’…Häneen me olemme panneet sen toivon, että hän vastedeskin pelastaa…’
Levollista kesää Sinulle taivaallisen Isän seurassa!
Soile Peltonen
Viittaukset Job 37:14 / Psalmi 37:7 / Psalmi 78:1 / Palmi 56:11 / Psalmi 71:14 / 2 Kor 1:10