Tunnet varmasti joitakin vieraanvaraisia perheitä, joiden luona on hienoa käydä kylässä ja nauttia keskusteluista ja ystävyydestä erityisellä tavalla. En tiedä, oletko tullut ajatelleeksi, millainen todella vieraanvarainen seurakunta on ja miten se eroaa muista alueen seurakunnista. Olen pohtinut teemaa jo jonkin aikaa, ja siksi oli hienoa päästä käymään ryhmämatkalla Sankta Clara kirkossa Tukholmassa 28.5.2026.
Sankta Clara seurakunnan näkynä on olla valona ja toivon tuojana Tukholman sydämessä kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Mittava diakoniatoiminta alkoi pastori Carl-Erik Sahlbergin johdolla, ja hänen toimintaperiaatteensa ohjaavat edelleen Sankta Clara seurakunnan toimintaa: 1. Avoimuus kaikille, 2. Välittäminen, 3. Rakkaudellinen yhteys, 4. Jeesus-keskeisyys, 5. Puhdas elämäntapa, 6. Valmius kärsiä, 7. Rukous, 8. Maallikot ja 9. Pyhän Hengen voima.
Tavallisena torstaina seurakunnassa oli aamujumalanpalvelus, johon osallistui monenkirjavaa väkeä. Messun saarna tulkattiin venäjäksi. Ruoanjakeluun osallistui paljon kansainvälistä porukkaa. Joka arkipäivä iltapäivisin auki olevassa kahvilassa vieraili tälläkin kertaa paljon ihmisiä, tyypillisesti kuulemma päivittäin 400-600 ihmistä ja he saavat herkullisen näköiset tarjottavat ilmaiseksi. Sergelin torilla seurakunnan vapaaehtoiset ovat niin ikään jokaisena arkipäivänä kahvikärryn kanssa jakamassa kahvin lisäksi evankeliumia. Päivärukoushetki pidettiin rukouskirjan tekstien tuella ja iltapäivän pidempi rukoushetki oli vapaamuotoinen. Kirkon oven vieressä olevalla pöydällä oli noin 20 kielellä hengellistä luettavaa, evankelioivia kirjasia, tarjolla paikalla kävijöille.
Puhuttelevaa oli se, että kirkossa tapahtui koko ajan jotakin. Ihmiset saivat esirukousta, heitä kohdattiin yksilöinä, jaettiin ruokatarvikkeita ja vieraileville ryhmille esiteltiin kirkon toimintaa. Alttarilla joku kävi rukoilemassa omien asioidensa puolesta ja tavallisten turistien lisäksi penkeissä oli varsin paljon eri syistä kirkkoon tulleita, myös eräs väsynyt kulkija nukkui sikeästi. Kaikesta välittyi ilo, välittäminen ja rakkaudellinen kohtaaminen. Rukouksen ilmapiiri tuntui selkeästi, ja vastuunkantajien näki rukoilevan ennen palvelutehtäviään. Evankeliumin muuttavasta voimasta saimme kuulla myös henkilökohtaisia todistuksia.
Vieraanvarainen seurakunta on avoin kaikille. Tästä seuraa se, että erilaisuuden sietäminen, hyväksyminen ja siitä iloitseminen on luonteva osa seurakunnan toimintaa. Avoin seurakunta on luonteeltaan välittävä ja palvelee hädässä olevia pyyteettömästi. Seurakunta on antelias ja kohtaa tarpeessa olevan ihmisen kunnioittavasti. Vieraanvarainen seurakunta on Kristus-keskeinen ja hengittää rukousta. Evankeliumin muuttava voima tuo uusia ihmisiä sen piiriin, ja vapaaehtoisten vastuunkantajien elämän muutos innostaa palvelemaan muita. Vieraanvarainen seurakunta siis kasvaa, josta seuraa se, että seurakunta tarvitsee rakenteita ja toimintamalleja uusien ihmisten vastaanottamiseen. Vieraanvarainen seurakunta perustuu Jeesuksen sovitustyölle ja rakentuu Pyhän Hengen voimasta ja keskinäisestä yhteydestä. Vieraanvaraiseen seurakuntaan haluan kuulua.
Vesa Partanen