Seurakuntana elämme parhaillaan hetkeä, jossa katsomme yhdessä eteenpäin. Meille on avautumassa uusi työvaihe ja yhteinen näky tuleville vuosille. Sen tueksi on käytetty kuvaa puusta ja kasvusta – ei vain yksittäisenä symbolina, vaan kertomuksena siitä, miten elämä syntyy, kasvaa ja kantaa hedelmää ajan myötä.
Tässä hetkessä sana yhteys nousee esiin luonnollisesti. Ei iskulauseena eikä ohjelmana, vaan kysymyksenä: millaisessa tilassa seurakunnan elämä voi todella kasvaa?
“Yhteys ei ole vain tavoite.
Se on tila, jossa elämä voi kasvaa.”
Oman palvelutyöni aikana – monien vuosien ja erilaisten ihmisten keskellä – olen huomannut, että yhteys palaa aina keskiöön. Ei siksi, että se olisi helppoa, vaan siksi, että ilman sitä mikään ei kanna pitkälle. Keskinäinen yhteys ei synny itsestään, mutta sen varaan rakentuu kaikki, mikä kestää.
Kristillinen usko ei ala yksinäisyydestä. Se alkaa Jumalasta, joka elää suhteessa. Jumala ei ole koskaan ollut yksin. Isä, Poika ja Pyhä Henki elävät ikuisessa yhteydessä, ja tästä suhteesta nousee myös kutsu meille: elämään yhteydessä Jumalan kanssa ja toinen toistemme kanssa.
“Rakkaus ilman suhdetta ei ole rakkautta.
Ja yhteys syntyy juuri siitä.”
Yhteys ei ole ensisijaisesti ihmisten keksintö tai toimiva yhteistyömalli. Se on heijastus Jumalan olemuksesta. Ilman Jumalaa keskinäinen yhteys jää helposti sopimukseksi tai velvollisuudeksi. Mutta kun yhteys saa alkunsa Jumalasta, siihen tulee mukaan jotakin enemmän: läsnäolo, merkitys ja voima.
Seurakunnassa yhteys ei ole koskaan itsestäänselvyys. Olemme erilaisista taustoista, eri ikäisiä ja eri elämäntilanteissa. Meillä on monia tapoja ajatella, toimia ja ilmaista uskoamme. Inhimillisesti katsottuna meillä on paljon syitä kulkea omia polkujamme.
“Meillä on paljon syitä olla erilaisia.
Ja yksi tärkeä syy pysyä yhdessä.”
Yhteys ei tarkoita samanlaisuutta. Todellinen yhteys kestää erilaisuutta ja oppii elämään sen kanssa. Se ei pyri yhdenmukaisuuteen, vaan yhteiseen suuntaan.
“Yhteys ei tarkoita samanlaisuutta,
vaan yhteistä suuntaa.”
Luonto tarjoaa meille tässä puhuttelevan kuvan. Metsä ei ole vain suuri joukko puita sattumalta vierekkäin. Jokainen puu on joskus ollut pieni siemen. Se on kasvanut hitaasti, kokenut talvia ja kamppaillut valosta ja tilasta juurilleen. Kaikki eivät selviä, mutta ne, jotka seisovat tänään vahvoina, ovat kulkeneet saman tien.
Tutkimus auttaa meitä näkemään jotakin hämmästyttävää: metsän alla on näkymätön verkosto. Puiden juuret ja maaperän eliöt ovat yhteydessä toisiinsa. Ne jakavat ravinteita, tukevat heikompia ja suojelevat toisiaan myrskyiltä ja kylmyydeltä.
“Jumala ei suunnitellut vain puuta.
Hän suunnitteli myös metsän.”
Samalla tavoin Kristus puhuu seurakunnasta. Hän sanoo: “Minä rakennan seurakuntani.” (Matt. 16:18) Seurakunta ei ole vain yksilöiden kokoelma, vaan elävä kokonaisuus. Yhteys on osa sen rakennetta ja kestävyyttä.
Länsimaisessa ajattelussa korostamme usein yksilöllistä päätöstä ja henkilökohtaista uskoa. Nämä ovat tärkeitä. Mutta Kristuksen kirkossa ne eivät ole koko kertomus. Usko kasvaa keskinäisessä yhteydessä ja vahvistuu, kun opimme tarvitsemaan toisiamme.
Yhteys ei ole ilmaista. Se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja kuuntelemista. Se vaatii jatkuvaa huolenpitoa – aivan kuten koti tai perhe.
“Yhteys vaatii työtä.
Mutta sen puute maksaa aina enemmän.”
Lopuksi haluan kertoa vanhan kertomuksen kivenhakkaajista. Kaupungissa rakennettiin suurta kirkkoa, ja ihmiset hakkasivat kiviä päivästä toiseen. Ohikulkija kysyi ensimmäiseltä: “Mitä teet?” – “Hakkaan kiveä.” Toiselta hän kysyi saman, ja vastaus oli erilainen: “Rakennamme katedraalia.”
Työ oli sama. Näkökulma oli toinen.
Kun muistamme, mitä olemme rakentamassa, yhteys saa merkityksen. Se ei ole vain velvollisuus tai haaste, vaan osa Jumalan työtä meidän keskellämme.
“Kun tiedämme, mitä rakennamme,
yhteys saa merkityksen.”
Rukoilen ja toivon, että tulevina vuosina saisimme kasvaa yhä enemmän metsänä – juurtuneina Kristukseen, yhteydessä toisiimme ja avoimina sille elämälle, jota Jumala haluaa synnyttää keskellämme.
Jorge Vega
Seurakuntapastori – Monikulttuurinen ja tavoittava työ