LINNUT OLIVAT TOISTA MIELTÄ
Olin noin kuukausi sitten töissä, jakamassa postia. Aurinkoisia päiviä oli jo ollut ja lumet olivat sulaneet. Nyt oli kuitenkin ankea ja harmaa päivä. Kuuntelin tapani mukaan jotain äänikirjaa tai podcastia kulkiessani talojen ja rappukäytävien välissä. Ei tuntunut ollenkaan keväiseltä kun kylmä viima puhalsi ja tihutti. Tuntui oikeastaan enemmän marras- kuin maaliskuulta.
Huokasin syvään, otin kuulokkeet pois korvistani ja hätkähdin: LINNUT OLIVAT TOISTA MIELTÄ.
Ilman apeudesta huolimatta lintujen äänissä kuului jo keväinen kiihkeys. Ne pyrähtelivät ja rakensivat tulevaa kesää varten, eivätkä antaneet kosteaksi rännäksi muuttuneen sateen hidastaa niitä. Mustarastaiden viserryksessä omakin tulkintani hetkestä muuttui. Ehkä valuvat pisarat linsseissäni olivat sittenkin virvoittava kevätsade?
—
Erään kerran Jeesus sanoi fariseuksille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.” Matt.
16:2-3
Tämä aika on merkeistä ja merkityksistä raskas. Omat mielemme ja media puskevat jatkuvaa narratiivia siitä miten sitä pitäisi tulkita. Tämä on inhimillistä – ihminen luo taukoamatta merkityksiä ja tarinaansa, mutta ajoittain sopisi pysähtyä ja kuulostella syvemmin, ovatko tulkintamme olleenkaan oikeita.
—
Raamatusta voi löytää eräänlaisena toistuvana tragediana teeman siitä, miten ihmiset epäonnistuvat tulkitsemaan tilanteitaan. Jumalan ja meidän näkemyksemme eroavat jatkuvasti toisistaan ja pahimmillaan ne asettuvat keskenään törmäyskurssille.
Muistatte esimerkiksi luvatun maan vakoojien raportit, Moosesta odottamaan väsyneet Israelilaiset erämaassa, Saulin joka kuunteli joukkojaan enemmän kuin Samuelia tai vaikkapa takaisin kalahommiin suunnanneen Pietarin. Litaniaa voisi jatkaa lähes loputtomiin… Usein tärkeää olisi ylläpitää oikeaa ryhtiä ja asennetta vaikka joutuisimmekin odottamaan välitilassa pidempää kuin haluaisimme.
—
Oikeastaan kyse on uskon puutteessa. Uskossahan me tartumme todellisuuteen, joka ei ole vielä täysin murtautunut esille. Mutta miten käy kun alamme kuuntelemaan ääniä jotka haastavat sen mitä olemme jo uskossa kuulleet?
”Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä.” Jaakobin kirje 1:3
Kun alamme hötkyilemään, on helppo tehdä yli- tai alilyöntejä. Mutta oikea tie avautuu kun juurrutamme itsemme kuuntelemaan Jumalan ääntä.
—
Vaikka maailmassa tuulee ja levottomuutta on joka suunnalla, tekee Jumala silti lakkaamatta työtään – usein maailman huomiolta piilossa. Meidänkään ei tule väsyä hyvän tekemiseen (Gal 6:9), vaan meidän pitää rakentaa kuin nuo takatalvia uhmaavat linnut, jotka tietävät kesän tulevan.