3.Mos.2:13 – ”Mausta jokainen ruokauhrisi suolalla; älä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi. Jokaisen uhrilahjasi mukana sinun on uhrattava myös suolaa.”
Modernille ihmiselle Raamatun kertomukset ja lait uhraamisesta voivat monesti tuntua vierailta. Myös sana uhri on nykykielessä harvinainen, eikä sillä ole enää samanlaista vaikutusta kuin muinaisessa maailmassa, jossa uhraaminen oli hyvin tavanomainen käytäntö. Siksi tämä Raamatun kohta voi tuntua vieraalta, koska sillä ei ole suoraa kosketusta nykyiseen arkipäiväämme. Olisi kuitenkin hyödyllistä rakentaa siltoja Raamatun tekstin ja oman kontekstimme välille, jotta ymmärtäisimme tekstien merkitystä ja osaisimme soveltaa niiden taustalla olevia periaatteita omaan elämäämme.
Kysymys, jota lukiessani pohdin, oli: miksi uhri piti suolata? Kohta mainitsee Jumalan liitonsuolan, ja yksi mahdollinen selitys voisi olla se, että israelilaiset muistaisivat uhratessaan heidän ja Jumalan välisen liiton – ja sen, miksi uhraaminen ylipäätään oli tärkeää.
Toinen mahdollinen selitys nousee henkilökohtaisesta arkipäivän kokemuksestani. Kun valmistan ravintolassa pihvin, keskityn vain yhteen asiaan: haluan paistaa mahdollisimman hyvän ja mehukkaan pihvin. Prosessi alkaa sillä, että otan pihvin kylmästä lämpimään ja annan sen temperoitua. Sen jälkeen suolaan pihvin huolellisesti ja annan suolan vaikuttaa. Pihvistä alkaa poistua nesteitä suolan imeytyessä, mikä luo syvemmän makuprofiilin. Sen jälkeen paistan pihvin kuumalla pannulla öljyssä, lisään yrtit ja voin, ja annan sen lopuksi levätä vähintään kymmenen minuuttia ennen tarjoilua. Tämä huolellinen valmistusprosessi vaatii keskittymistä ja ajatusta. Pihvin voi toki paistaa nopeasti ja kiireessä ilman huolellista suolausta ja temperointia, eikä sitä olisi pakko antaa levätä – mutta kaikki tämä näkyy lopputuloksessa, erityisesti maussa.
Uhratessa uhri piti suolata, sillä silloin se edusti ajatuksella ja huolellisuudella valmistettua lahjaa. Uhraamisen ei ollut tarkoitus olla mekaaninen rutiini, jonka ihminen tekee kiireessä ja puolihuolimattomasti. Samoin meille, uhraamisen tulisi olla prosessi, joka kumpuaa sydämestä Jumalan puoleen. Silloin se on rakkaudesta käsin annettu lahja, joka muuttaa myös lahjan antajaa.