Marjut Lindholm Holopainen kirjoitti kirjan Innostu & innosta. Tilasin kirjan Aikamedialta. Kun sain kirjan, luin sen yhdeltä istumalta. Se on todella harvinainen ilmiö minun kohdallani. Kirja sytytti minua, koska siinä puhutaan minua jo kauan askarruttaneista asioista. Hän mainitsee kirjassaan esimerkiksi: ”Kukaan ei voi ottaa johtajuutta tiimin sisällä, se pitää antaa. Seurakuntakentällämme on joskus ajatus, että jonkun pitäisi vain nousta johtajuuteen. Sitten kuitenkin paheksumme niitä, jotka kenties yrittävät nousta. Odotusten ja käytännön välillä näyttää olevan ristiriita. Kun tutkimme Raamattua, huomaamme, että siellä johtajuus ja tehtävä nimenomaan lahjoitetaan.”
Sillä, mitä nyt kerron, en nosta sormeani ketään vastaan. Meitä herätyskristillisiä seurakuntia, ei pelkästään Suomessa, vaivaa mielestäni eräs toimintaamme liittyvä heikkous. Tämä ei ole kenenkään vika, olemme ainoastaan ajautuneet siihen. Olen pohtinut tätä kauan, enkä saa siltä rauhaa.
Jossain vaiheessa 90-luvulla mieleeni nousi ajatus, joka ei ole sieltä suostunut poistumaan. Paholainen on aina tiennyt, että Jumalalla on suunnitelma käyttää seurakuntaansa erityisen voimallisesti viimeisinä aikoina. Se mietti ja loi strategiaa, jonka ansiosta se voisi vaikuttaa siihen, että seurakunnan tehokkuus kärsisi, eikä maailmaa pystyttäisi valloittamaan liian tehokkaasti. Kautta historian erilaiset ideologiat ovat saaneet valtaa ja ihmiset tietäen tai tietämättään ottavat niistä mallia omiin ajatuksiinsa.
Moni asia on muuttunut parempaan suuntaan historian saatossa. Tasa-arvo on lisääntynyt ja naisten asema on parantunut. Tämän myönteisen kehityksen takana on suurelta osin ollut kristinusko. Sitä kuvastaa hyvin esimerkiksi se tosiasia, että niissä maissa, jossa kristinusko on enemmistönä, nämä asiat ovat paremmalla tasolla, kuin maissa, joissa jotkut muut uskonnot ovat enemmistönä. Kun ajatellaan tasa-arvoa, sen toteutumisen esteenä kautta historian on ollut sellainen hierarkia, jota kutsun profaaniksi hierarkiaksi. Matteus 20:25-28: ”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina hallitsevat niitä ja mahtavat pitävät niitä vallassaan. 26 Näin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, se olkoon teidän palvelijanne, 27 ja joka teidän joukossanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne. 28 Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.”
On myös muita tahoja, jotka ovat pyrkineet vaikuttamaan siihen, että yhteiselo ihmisten kesken paranisi. Ihmisten yritykset muuttaa maailmaa paremmaksi ovat kuitenkin tuomittu epäonnistumaan. Vain Jumalassa on todellinen ratkaisu. Johannes 10:10: ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.”
Tällaisia tunnettuja muutokseen pyrkiviä ideologioita ovat esimerkiksi Marksismi ja Anarkismi. Näiden tiet erosivat 1872, mutta omilla tahoillaan molempien vaikutus on yhä olemassa. Anarkismi on joskus määritelty autoritarismin ja valtahierarkioiden vastustamiseksi.
Myös Jeesus vastusti vääränlasista vallankäyttöä, josta Hän puhuu esimerkiksi tuossa aiemmassa Raamatun paikassa. Hän ei vastustanut auktoriteetteja eikä mielestäni myöskään hierarkiaa itsessään, ainoastaan väärin käytettyä valtaa ja hierarkian muodostumista väärin perustein.
Nyt siihen toimintaamme vaikuttavaan heikkouteen, josta alussa mainitsin. Useilla herätysliikkeillä, ainakin meillä helluntailaisilla, oli alussa tarve päästä vanhoista kirkkokunnista niin kauas, kuin mahdollista. Monilta osin tämä oli varmasti myös tarpeellista. Minä olen vuosikymmeniä kantanut näkyä, jota yritän tässä avata. Jos sinulla on asiaan erilaisia näkökantoja, kuulisin niistä mielelläni. Ota vaikka yhteyttä ja kerro.
Mitä nyt kerron on vahvaa asioiden yksinkertaistamista, mutta toivon näiden alta paljastuvan sen, mistä haluan kertoa. Meille on syntynyt kirjoittamattomia lakeja ja käytäntöjä, joita emme edes taida havaita. Vanhojen kirkkokuntien, ainakin joltain osin, autoritaarisuus ja hierarkiat olivat meille liikaa ja halusimme erkaantua niistä kauas. Meille sana hierarkia tai voimakkaat auktoriteetit ovat lähes kirosanoja. Pitää ollakin silloin, kun hierarkiat muodostuvat väärillä tavoilla ja auktoriteettiasemaa käytetään väärin. Meillä on vaarana tulkita Jeesuksen sanoja väärin. Hän sanoi, että meidän ei tule hallita herroina, vaan suurimman pitää olla kaikkien palvelija. Hän ei tällä tarkoittanut, että joka teistä on suurin, ei olekaan suurin, vaan häntä kohdeltakoon kuin palvelijaa. Hän sanoi, että kun joku tahtoo tulla suureksi, niin hänen tulee olla kaikkien palvelija. Tämä tarkoittaa, että hänellä on auktoriteettia, mutta hän kieltäytyy käyttämästä sitä omaksi hyödykseen vaan käyttää kaiken auktoriteettinsa palvelemiseen. Mitä tästä meidän mallistamme ajatella on seurannut.
Me emme uskalla lahjoittaa auktoriteettia, vaan annamme ainoastaan aseman ja jätämme aseman haltijan ansaitsemaan oman auktoriteettinsa. Tämä on tavattoman raskasta ja kuluttavaa. Tällaisen viranhaltijan energiasta osa kuluu pyhempänä parempana pysymiseen, koska ilman sitä ei myöskään ole auktoriteettia. Hep 13:17: ”Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili. Näin he voivat tehdä työtään iloiten, ei huokaillen, sillä se ei teitä hyödyttäisi.” Minusta edustuksellinen demokratia on lähinnä sitä tapaa, josta Raamattu puhuu. Siis yhdessä päätetään, kenelle annetaan asema ja siihen tarvittava auktoriteetti. Se siis lahjoitetaan, sitä ei jätetä ansaittavaksi. Sanot tietysti, että pitäähän auktoriteetin saanut olla asemansa arvoinen. Niin pitääkin, mutta tämä on valitsijoiden vastuulla, ei valitun. Elävässä seurakunnassa on erityisen tärkeää, että valintoja tehtäessä kyetään kuulemaan Pyhän Hengen ääntä. Valitun pitää saada levätä asemassaan ja häneltä vaaditaan ainoastaan sitä, että luottamus säilyy. Kun luottamus katoaa, valta otetaan pois ja annetaan jollekin toiselle. Terveeseen yhteisöön kuulu se, että jokaisella auktoriteetilla on joku lahjoittaja, joka voi valvoa, että auktoriteettiasemaa käytetään oikein.
Tästä omaksumastamme mallista seuraa myös toinen, vähintään yhtä vakava ongelma. Koska oikeastaan kukaan ei omista lahjoitettua auktoriteettia, ei sitä voida myöskään jakaa eteenpäin. Mitä sinulla ei ole on hankalaa jakaa eteenpäin. Kun tähän lisätään meidän alitajuinen hierarkiavihamme, on tehoton ja toimimaton paketti valmis. Meidän seurakunnistamme puuttuvat toimivat rakenteet. Meillä on vain usein hyvinkin suurta kuormaa kantavia vastuunkantajia ylimmällä tasolla, lasikatto (myös miesten päällä) ja tasapäinen kansa. Tästä tasapäisestä kansasta johtajat eivät voi valita niitä, joille he voisivat lahjoittaa auktoriteetteja, meissä kytevän hierarkiavihan takia.
Tästä on seurannut meille itsestään muodostunut johtamismalli, jota vertaisin aristokratiaan tai oligarkiaan. Siis meillä on eliitti, joka johtaa, eikä muilla ole minkäänlaista asemaa.
Toistan tässä vielä alussa mainitsemani asian. Tämä ei ole kenenkään vika, vaan olemme ajautuneet tähän tilanteeseen. Meillä on valtavan hienoja, vilpittömiä ihmisiä, jotka kaikki tekevät parhaansa. Toimivien rakenteiden puutteen tähden me hukkaamme valtavasti potentiaalia ja menetämme mahdollisuuksia voittaa tämä maailma. Minulla on pelko sydämessäni. Ellemme saa tähän korjausta, seuraava tuleva herätys tulee ja menee. Siitä ei jää mitään jäljelle, koska seurakunnasta puuttuvat toimivat rakenteet, joiden avulla voitaisiin hedelmät korjata kotiin. Ajattele tilannetta Suomen helluntaiherätyksessä, jossa jokainen seurakunta olisi kyennyt Pyhän Hengen johdatuksessa löytämään jokaisen potentiaalisen lahjan ja asettanut rakenteet ja johtajuudet paikoilleen. Mitä me silloin saisimmekaan yhdessä aikaiseksi.
Kiitos Marjut tuosta kirjasta, osasit tuoda asioita selkeästi esiin. Suosittelen tätä kirjaa. Marjut Lindholm Holopainen tulee tietojeni mukaan ensi marraskuussa Turkuun, meidän seurakuntaamme, pitämään koulutuspäivän vapaaehtoistyöstä.
Markku Tuoriniemi Emeritusvanhin