Menneellä kesälomalla taistelin mökillä huoltoa vaativien koneiden kanssa. Aika, jonka olin suunnitellut käyttäväni nurmikon leikkaamiseen ja muihin huoltotehtäviin vaihtuikin kaluston huoltamiseen. Tyhjentyneet renkaat ja väsähtäneet akut saivat otsasuonet pullistumaan. Akkulaturin ja renkaantäyttölaitteen viisarit eivät juuri värähtäneetkään, mutta itselläni oli ”viisari punaisella”. Talven jäljiltä kylmässä vanha lataamatta ollut ja huonokuntoinen akku ei latauksesta huolimatta herännyt henkiin. Renkaan kohdalla taas ongelmana oli tubeless-rengas (sisärenkaaton rengas), joka ei täyttöyrityksestä huolimatta ottanut ilmaa vastaan vaan ilma karkasi vanteen ja renkaan välistä pihalle.
Kaiken harmituksen ja turhautumisen rinnalla koin tiettyä samankaltaisuutta reistailevan kaluston kanssa. Melko raskaan vuoden jälkeen tuntui, että ”ilmat ovat pihalla” ja virta vähissä. Huomaan, että jaksaminen ja palautuminen ei ole samalla tasolla, kuin nuorempana. Ihmistä ei ole luotu jatkuvaan laakereilla lepäämiseen, mutta ei myöskään pitkäkestoiseen ylikuormitukseen. Akkujen kohdalla sopiva varaustaso vaikuttaa akun säilymiseen käyttökelpoisena. Tyhjäksi päästetty akku tai sen pitäminen jatkuvasti latauksessa ei tee akulle hyvää. Samoin on meidän ihmisten kohdalla, hyvinvointi koostuu tasapainosta työn ja levon suhteessa.
Aika ajoin on hyvä pysähtyä miettimään elämässä merkityksellisiä asioita. Mikäli emme pidä huolta itsestämme voi käydä niin, että emme pysty pitämään huolta niistä asioista ja ihmissuhteista, jotka ovat meille merkityksellisiä. Jeesus sanoi Martalle: ”Martta, Martta sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista, mutta tarpeellisia on vähän, tai yksi ainoa”. Jeesuksen ohje Martalle on ajankohtainen viesti myös meidän niin monella tapaa ylilatautuneelle elämäntavalle. Tärkeiden ja vähemmän tärkeiden asioiden erottaminen ei ainakaan itselleni ole aina helppoa.
Katsoessani kalenteriani tunnen ajoittain pientä ahdistusta. Luvatessani hoitaa uusia asioita ne näyttävät mahtuvan hyvin kalenteriin, mutta niiden realisoiduttua arkielämän todellisuudeksi tilanne näyttäytyy eri valossa. Kalenteriin varattu aika ei aina kerro koko totuutta tehtävän edellyttämästä ajasta. Yritän edelleen opetella Paavalin elämänviisautta: ”Älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut”.
Näissä kuvissa ja tunnelmissa toivotan sinulle kohtuullisen tasapainoisia päiviä!