Mielenkiintoista, että olin kirjoittamassa tätä blogiani otsikon aiheesta ennen kuin Keidas- lehti kopsahti postiluukusta ja huomasin sen pääkirjoituksen käsittelevän samaa aihetta. Myös seurakunnassa pidetty isänpäivän puhe, jonka kuuntelin netin kautta, käsitteli samaa teemaa herkällä tavalla.
"Isä meidän" on aina ajankohtainen, ei vain juuri vietetyn isänpäivän vuoksi. Isä on pieni sana, mutta tuskin kukaan voi välttyä miettimästä oman isänsä persoonaa ja vaikutusta elämäänsä. Kaikilla meillä on isä, olipa hän ollut fyysiesti läsnä elämässämme tai ei, olimmepa tunteneet häntä tai emme tai olipa hän persoonana millainen tahansa. Monet sielunhoidolliset seminaarit käsittelevät isäsuhdetta, eikä vähiten siksi, että se suhde tuo heijastusta myös suhteeseen Taivaan Isään.
Maallinen isä on voinut olla kannustava ja rakkaudella läsnäoleva. Joidenkin taas poissaoleva, ankara, pelottava tai muulla tavalla suhdetta rikkova. Välirikko tai haavat suhteessa ovat ehkä syntyneet varhain ja jääneet hiertämään sielussa. Isäsuhteen käsittely kannattaa, vaikka se voi olla kipeäkin prosessi. Emme ole voineet valita vanhempiamme tai sitä, millaisessa ympäristössä olemme kasvaneet. Anteeksianto ja irtipäästäminen tuovat vapautta ja iloa sisäiseen maailmaamme, uusiin kohtaamisiin ja avaa syvempää läheisyyttä myös Jumalaan. Kun on saanut ja antanut anteeksi, on helpompi ymmärtää toistenkin käyttäytymisen taustoja.
Kun opetuslapset pyysivät Jeesusta opettamaan heitä rukoilemaan,Jeesus kehotti heitä sanomaan: - Isä meidän, joka olet taivaissa jne. (Mtt.6:9). Hän antoi yksinkertaisesti luvan kutsua Jumalaa läheisesti Isäksi, meidän Isäksemme.
Armahdettuina syntisinä meillä on yksi yhteinen ja rakastava Taivaan Isä. Hän lupaa pitää meistä huolta. Hän on Isä isolla iillä. Hän ei ole kiireinen, kaukainen eikä välinpitämätön. Hän on enemmän kuin kaikki maalliset isät yhteensä. Hän on Luojamme, joka tuntee lapsensa ja kutsuu kaikkia nimeltä. Hän ei salli hiuskarvankaan katketa päästämme tietämättään. Hän on turvapaikkamme. Hänen sylissään ja sydämellään on tilaa ja paikka jokaiselle, joka tahtoo tulla ja olla Hänen omansa ja oppia tuntemaan Häntä enemmän. Joh.3:16 kertoo Jumalan armolahjasta, ikuisesta elämästä taivaan Kodissa. Sitä ajatellessa kuplii kiitollisuus sisimmässä, että saa olla matkalla sinne, missä vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa. Kiitos rakas Isäni, meidän Isämme.