Rukousyhteys ja yhteyden rukous

Käyttäjän Vesa Partanen kuva
La, 17.6.2017 -- Vesa Partanen

Tänä aamuna pysähdyin seuraavan yhdestä kirjasta muistiinmerkitsemäni ajatuksen äärelle. Anna arvoa sille, mitä sinulla on, mutta etsi enemmän. Yksittäiset virkkeet voivat tuottaa lukuisan määrän toisistaan poikkeavia ajatuksia, mutta haluan pohtia kehotusta rukouksen näkökulmasta. Rukous on pohjimmaltaan yhteyttä Jumalan kanssa. On suuri etuoikeus olla yhteydessä kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka on pyhyydessään hyvä. Hän on täydellinen rakkaus ja armahtavainen Isä. Raamattu kuvaa sen alkulehdiltä saakka Jumalan etsivää luonnetta, jonka vastakohtana korostuu ihmisen tarve piiloutua, kadota Hänen näkyvistään.

Jumala jää arjessa statistin rooliin, kun itsenäisinä ihmisinä teemme valintoja tahtomme mukaan. Synti, syyllisyys ja häpeä ajavat varjoihin, eivät valoon. Jumala-kuvamme vinoudet tuottavat erheellistä näkemystä esimerkiksi ankarasta tuomitsevasta hallitsijasta tai etäisestä perimmäisestä totuudesta, jota on vaikea lähestyä. Rukous jää lähtökuoppiinsa, kun emme tiedosta Jumalan läsnäoloa tai emme koe tarvitsevamme Häntä.

Lauluissa lauletaan ihmisen ikävästä toisen luo. Harvemmin ihminen ikävöi Jumalaa, kaipaa Hänen läsnäoloaan Jumalan itsensä tähden. Pyyntöinemme osaamme kyllä tulla Jumalan luo. Toki tähän Raamatussa lukuisissa kohdissa kehotetaan. Näissä rukouksissa vuorovaikutus Jumalan kanssa voi typistyä siihen, että me ihmisinä pyydämme, ja ainoa, mitä odotamme Jumalalta, on, että hän vastaa sellaisenaan pyyntöömme. Välillä muistamme esirukouksin läheisiämme, naapureitamme, kadonnutta kissaa, työtovereitamme, maamme asukkaita ja kaukomaiden ihmisiä heidän tarpeissaan. Tällöinkin kanava on yksisuuntainen. Usealle ihmiselle kuunteleminen on vaikeampaa kuin puhuminen.

Olen hämmästellyt uskon sankareita, joiden rukouksiin tulee käsittämättömiä, yliluonnollisia vastauksia. Vain vaivoin vältyn ajatukselta, että heidän erinomaisen uskonsa vuoksi Jumala vastaa heille toisin kuin tavalliselle kuolevaiselle. Vastausten salaisuus on kuitenkin enemmän yhteyden kanssa tekemisissä. He ovat ymmärtäneet anoa uskossa Jumalan tahdon mukaisia asioita oikeaan aikaan. Silti vastaamattomat elintärkeät rukoukset jäävät vaivaamaan. Haluaisimme Jumalan, jonka kykenisimme ymmärtämään. Uskon kohteemme on pohjimmiltaan selittämätön, kirkkautensa käsittämätön. Rukoustemme kohde ja lähde on ilmaissut itsestään riittävästi ja enemmänkin voidaksemme olla yhteydessä Häneen, silti Jumalan olemukseen ja tekoihin sisältyy mysteeri, jota emme kykene ratkaisemaan. Pienemmän, hallittavamman jumalan tarve typistää hänet ystäväksi, kamuksi.

Hämmentävästi Jumala haluaakin olla ystävä ja kuitenkin enemmän. Jeesus itse luonnehtii esimerkiksi opetuslapsiaan ystäviksi. Ystävän kanssa parhaimmillaan voi olla aito, oma itsensä. Ystävän kanssa voi kokea lepoa ja turvallisuutta. Hyväksytyksi tulemisen ja liittymisen tarpeemme voivat saada täyttymyksensä. Osaanko levätä Jumalan parantavassa rakkaudessa? Lakkaamatta rukoileminen voi muuttua velvollisuudesta, taakasta, mahdottomasta ideaalista tai symbolisesta kehotuksesta todellisuudeksi, kun ymmärrän, että rukous on yhteyttä Jumalaan hetkissä jos jonkinlaisissa. Hengessä vaeltaminen saa myös uudenlaisia sävyjä. Johdatus ei ole vain oikeiden valintojen tekemistä, vaan yhä enemmän Jumalaan suuntautuvaa matkaa.

Tällainen yhteys edellyttää pysähtymistä, myös kiireen keskellä hiljaa olemista tai kiireen karsintaa. Jeesus opetti paitsi kammiorukousta, eli sydämen yhteyttä Jumalan kanssa, myös yhteistä rukousta, jossa Isä meidän -rukouksen sanat ja ajatukset sisäistyvät elämäämme, asenteisiimme, arvoihimme, tekoihimme ja tapoihimme. Yhteys Jumalaan muuttaa meitä yhä enemmän hänen kuvansa kaltaiseksi. Läheisyys synnyttää läheisyyttä. Rakkaus vastarakkautta.

Ylistyslauluissa usein todetaan kaipaus olla lähellä Jumalaa. Voimme määritellä tämän läheisyyden omien mittariemme ja tunteidemme mukaan. Tunteet ja saamamme siunaukset eivät kuitenkaan välttämättä todista läheisyydestä – ei niiden ainakaan kannata antaa määrittää läheisyyden luonnetta. Rakkaudessa viipymisen salaisuus on Kristuksessa, ei meissä tai saamissamme Jumalan lahjoissa. Jumalan varaukseton rakkaus ja Hänen läsnäolonsa ei koskaan perustu meidän käytökseemme tai lähestymismetodiimme, vaan Jumalan omaan luonteeseen, joka on pyhä täydellinen rakkaus ja armo. Mitä lähemmäs Jumalaa tulemme, sitä suuremmaksi kasvaa oma varjomme, sillä huomaamme siinä, kuinka kaukana Jumalan sanan mukaisesta opetuksesta elämämme todella on. Armon tarve ja armon syvyyden ymmärtäminen on Jumalan läheisyyden synnyttämää.

Isän rakkauskirje nimellä kulkevassa Raamatun lauseiden pohjalta kirjoitettujen ajatusten kokoelmassa on runsas joukko Jumalan läheisyyteen viittaavia ilmauksia. Sitä lukiessani tällä kertaa yksi psalmin tekstin perusteella ilmaistu ajatus pureutui tajuntaani. Kun sydämesi on särkynyt, olen lähelläsi (Ps. 34:18). Jumalan parantava läheisyys elämän matkamme kohdalla on totta sekä laaksoissa että vuoren huippukokemuksissa. Jumalan läheisyys voi toteutua sekä odottamattomana ilmestymisenä että vaivaa vaativan etsinnän päätteeksi. Varaa kesästäsi aikaa Jumalan etsintään ja kohtaamiseen. Hän on yllättävän lähellä. Jumalan rakkaus, Jeesuksen armo ja Pyhän hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi (2. Kor. 13:13).

Lähteet ja kirjallisuusvinkit:
Jack Frost: Tie Isän syliin (TV7 kustannus)
Max Lucado: Toinen mahdollisuus, tavallisia ihmisiä yllättävissä tehtävissä (Päivä Oy)

Vesa Partanen