Seurakunnassa koettua

Käyttäjän Säde Salo kuva
To, 21.2.2019 -- Säde Salo

On tammikuinen kaunis sunnuntai. Kirkkosalissa soivat nuorten muusikoiden taidolla ja tunteella johtamat ylistyslaulut. Penkissä istuja nauttii ilmapiiristä. Katse hakeutuu välillä sivuseinän suuriin, kauniisiin lasimosaiikki-ikkunoihin ja niiden läpi kohti taivasta.

Tänään on puhujavuorossa nuori kahden lapsen äiti. Hänen saarnavirttään ei soiteta uruilla vaan äänentoistojärjestelmän kautta gospel-duon tuoreelta levyltä. Puhe koskettelee kaikille tuttuja, kipeitäkin aiheita. Se sisältää monipuolisesti arkielämän esimerkkejä ja Raamatun neuvoja.

Koko puhe on hyvä, mutta etenkin eräässä kohdassa peliin puuttuu ihmistä suurempi. Sanat osuvat erityisen tarkasti penkissä istujan omiin elämäntilanteisiin. Yhtäkkiä tuntuu kuin lempeä taivaallinen valokeila loistaisi sydämen hämäriin varjoihin. Se osoittaa, missä on mätäpesäke, sisimpään hiljaa hiipinyt pahoinvointia aiheuttava myrkky. Valo ei ole tuomarin vaan lääkärin.

Jo penkissä istuessa mutta vielä talvisen taivaan alla kävellessä tilannetta käsitellään sydämen hiljaisin rukouksin. Siinä sovitaan taivaallisen Ylilääkärin kanssa parantavasta poistoleikkauksesta ja sydämen puhdistustoimenpiteestä. Jotakin raskasta poistuu sisimmästä.

Kauniissa tammikuisessa sunnuntaissa askeleet ovat kevyet ja mieli ihmettelevän kiitollinen. Seurakunta, tuo syntisten sairaala, on jälleen kerran ollut siunauksen ja uuden voiman saamisen paikka. Siellä hyvin vajavaiset ihmiset yhdessä turvautuvat täydelliseen Vapahtajaan – Häneen, joka on luvannut:

                      Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.

                      (Matteuksen evankeliumi 18:20)