Kaikella on aikansa

Käyttäjän Jari Nuutinen kuva
To, 4.10.2018 -- Jari Nuutinen

Pian on jälleen se hetki käsillä, kun kelloja siirretään talviaikaan, ehkä viimeisen kerran. Paljon keskustelua herättänyt kellojen veivaaminen kesä-ja talviaikaan voi olla kohta historiaa sillä Euroopan komissio aikoo suositella jäsenmaille, että kellojen siirtelystä luovutaan. Mihin aikaan täällä Suomessa asetumme, on vielä auki.

Aika kuitenkin kuluu vääjäämättömästi riippumatta siitä siirretäänkö kelloja vai ei. Kiireisessä arjessa tulee ajoittain tunne, etteivät tunnit vuorokaudessa riitä, mutta kaikki olemme vuorokauden tuntien suhteen samalla viivalla. Oleellisempaa on, kuinka käytämme meille annetun aikamme. Tuntien, päivien ja vuosien kulumisesta muodostuu aikajana, johon mahtuu erilaisia ajanjaksoja.

Meidän perheen elämässä yksi ajanjakso päättyi alkusyksystä, kun nuorempi lapsemme muutti isoveljen tavoin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja jäimme vaimon kanssa kahdestaan. En tunnusta potevani tyhjän pesän syndroomaa vaikka lasten lähtöön liittyykin ripaus haikeutta. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin kiitollisuus, kiitollisuus kaikesta siitä, mitä olen saanut heidän kanssaan kokea ja kiitollisuus siitä, että lapset ovat uskaltaneet nousta omille siivilleen. Samalla havahtuu siihen, kuinka nopeasti aika on kulunut. Matka Tyksin synnytysosastolta tähän hetkeen on ainakin näin taaksepäin katsoen ollut hämmästyttävän lyhyt. Elämän ruuhkavuodet sujahtivat ohi kuin maisema junan ikkunasta ja nyt seison asemalla katsomassa, miten ja minne lasten matka jatkuu.

Menneitä vuosia katsoessani olen pohtinut, miten käytin aikani lasten isänä. Olinko läsnä silloin, kun minua tarvittiin vai haukkasivatko työ, opiskelut, erilaiset rakennusprojektit tai seurakunta liian suuren siivun siitä ajasta, jonka olisin voinut antaa lapsilleni. Ajankäyttömme kertoo arvoistamme. Miksi liian usein toimimme vastoin sitä minkä sanomme olevan meille tärkeää ja arvokasta? Balanssin löytäminen tärkeiden ja vielä tärkeämpien asioiden välillä ei ole aina helppoa. Arvojemme ja toimintamme välisellä suhteella on suora yhteys hyvinvointiimme.

Sanotaan, että on asioita, jotka on aika hoitaa ja asioita, jotka aika on hoitanut. Ensimmäinen kertoo mahdollisuudesta tarttua hetkeen ja jälkimmäinen menetetyistä mahdollisuuksista. Hetkessä elämisen taito on asia, jota edelleenkin tahtoisin oppia lisää, sillä mennyttä aikaa ei saa takaisin ja tulevaisuudessa elämisessä voi olla seurauksena elämätön elämä. Kiireen kulttuurin keskellä olisi hyvä kelloon katsomisen sijaan pysähtyä katsomaan omia rakkaitaan silmiin, olla läsnä, kertoa sanoin ja teoin että olet minulle rakas.