2. Piet.1:10 – ”Pyrkikää sen tähden, veljet, yhä innokkaammin tekemään kutsumisenne ja valintanne lujaksi. Jos näin teette, ette koskaan lankea,”
Mathilda Wredestä kertova musikaali sai ensi-iltansa pitkäperjantaina Turun Helluntaiseurakunnassa. Musikaali nosti yleisölle monenlaisia tunteita pintaan ja herätti kiireisen ja rutinoituneen arjen keskellä pohtimaan omaa kutsua ja elämän merkitystä. Näitä samoja kysymyksiä Mathildakin alkoi pohtimaan kuunneltuaan saarnamies Carl Orestia. Mathilda vakuuttui, että hänen tehtävänsä oli saarnata vangituille vapautusta ja siitä hän lähti toteuttamaan intohimoisesti nuoresta iästään huolimatte - ja tästä me hänet muistamme.
Katsoessani musikaalia koin monenlaisia tunteita. Päällimmäisenä niistä olivat varmasti ihailu ja kunnioitus Mathildaa kohtaan. Mathilda koki kutsunsa saarnata vangituille vapautusta niin lujana, etteivät mitkään vastoinkäymiset tai lupaukset ”helposta” elämästä saaneet häntä luopumaan siitä. Tuo periksiantamattomuus ja päättäväisyys nostivat kyyneleet silmiini useaan otteeseen. Samanlaista päättäväisyyttä tunnistan Jeesuksessa. Uudesta Testamentista on mahdollista lukea monenlaisia tarinoita Hänestä, jotka puhuisivat hänen päättäväisyydestään toteuttaa Jumalan tahtoa. Vaikuttavin esimerkki kuitenkin on varmasti se, kun Hän pitkäperjantaina käveli ristille ja antoi henkensä kaikkien vangittujen puolesta ja siitä Mathildan oli ”pakko” saarnata vangeille.
En tiedä mihin oma kutsuni minut johtaa, eikä minun tarvitsekaan. Rukoilen vain, että voisin olla yhtä uskollinen kutsulleni kuin Mathilda oli omalleen.