Vapautta etsimässä

Käyttäjän Anke Savolainen kuva
To, 12.7.2018 -- Anke Savolainen

Olimme mieheni Mikon ja pastorimme Jorgen kanssa tutustumassa Jorgen kotimaahan Urugayhin viime keväänä. Matka oli monin tavoin ihmeellinen ja huolimatta melkoisen kiireisestä aikataulusta, saimme keskustella asioista, jotka Suomessa usein jäävät puhumatta. Yhdessä rauhallisessa aamuhetkessä puhuimme luovuudesta. Harmittelin, että sen jälkeen, kun olen aloittanut vakiintuneessa työelämässä melkein kymmenen vuotta sitten, olen kadottanut luovuuden jonnekin rutiiniin ja väsymykseen. Jorge sanoi vain: ”Kyse ei ole työstä vaan vapaudesta.”

Myönnän, etten vieläkään ymmärrä täysin, mitä hän tarkoitti. Mutta Jorgen sanat koskettivat. Aloin pohtia asiaa ja mietin, miksi ne koskettivat, mihin osuivat?

Vapaus on ollut tärkeä arvo minulle niin kauan kuin muistan. Mutta vapautta on monenlaista. Ennen kuin tunsin Jeesuksen, se oli pelkkää itsekkyyttä. Halusin kulkea omia teitä, ilman velvollisuuksien tuomia paineita, ilman toisten asettamia toiveita ja tavoitteita. Sillä asenteella päädyin rikkomaan kaikkia soveliaita rajoja, ja avasin tien kapinalle ja lopulta huumeille. Vähän päälle parikymppisenä vapauden etsinnästäni olikin tullut riippuvuus.

Siinä omasta tilastani järkyttyneenä sain tutustua ihan toisenlaiseen vapauteen, siihen, jota tietämättäni olin paennut, pitänyt orjuutena ja itsenäisestä ajattelusta luopumisena. Jeesuksen kohtaaminen ja Hänelle herruuden antaminen vapautti ihmiselämän suurimmasta eli oman itsen ja pimeyden vankilasta. Silloin tein monia 180 asteen täyskäännöksiä asenteissa, mielipiteissä ja elintavoissa, koko elämässä, ja sain maistaa totuuden tuomaa vapautta.

Kun katson taaksepäin elämääni Jeesuksen kanssa, näen ennen kaikkea paljon vapautumista. En halua unohtaa, miltä tuntui olla jonkin pelon tai asenteen tai riippuvuuden sitoma, vaikka se tekee surulliseksi. On ihme ja suurta armoa olla nyt tässä, ja taakse katsominen herättää rakkautta ja kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.  Niin kuin Paavali sanoi:” Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä ole, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan.”  1. Kor. 15:10.

Jeesuksen kanssa kulkeminen onkin kuin matkaa lunastuksessa: alue alueelta sydäntämme, sieluamme ja tahtoamme Hän lunastaa, vapauttaa synnin vaikutuksesta, suoristaa asenteitamme, parantaa tunne-elämäämme. Hän muuttaa meitä enemmän sellaisiksi, joiksi Hän on meidät luonut. Silloin pystymme vastaanottamaan ja jakamaan eteenpäin Hänen rakkauttaan. Joskus jonkin kipeän asian käsittely saattaa ahdistaa tai väärän asenteen huomaaminen nolottaa. Mutta lunastus tuo vapauden, joka tuo ilon ja halun jakaa, mitä Herra on antanut. Ihan vain olemalla sitä, miksi Hän on luonut.

Puhe vapaudesta kosketti, koska jokin työelämässä ja omassa arjessa väsyttää ja sitoo minua tavalla, jota Herra ei ole tarkoittanut. Se ei ole moite, eikä vaatimus, ei mitään negatiivista. Se on Jumalan kutsu minulle lähteä tutkimusmatkalle kohti vapautta ja lunastusta uudella alueella.